Joulukuu 2024, tervetuloa vuosi 2025

 

Koronasairastuvalta hei vaan hei. Tämän vuoden ensimmäinen ja viimeinen flunssa tuli taas perinteisesti näin loppuvuodesta. Viime vuonna oli A-influenssa, nyt korona. Mahtaako tämä olla kolmas sitä laatua. Taitaa olla vielä sen verran uusi tulokas, ettei ole vastustuskykyä tullut tarpeeksi. Hyvällä prosentilla väistän monet "tavalliset" flunssat. Luulen, että siitä on kiittäminen osastoaikoja, aika monelle tuli siellä altistuttua. Ihan kohtuullinen olo on, kun istuu (ja neuloo). Kylmät väreet tulee heti jos yrittää jotain tehdä ja henkeä ahdistaa. Ääni on komea viskibasso. Paljon vain lämmintä juomaa ja hunajaa. 

Harri on hätinä toipunut omastaan ja on jo joutunut hoitamaan lenkit Akan kanssa. Jotenkin kyllä tuntuu, että Akka ymmärtää ettei olla kunnossa, ja on tyytynyt oikein hyvin vähän lyhyempiin lenkkeihin. Ottaa rennosti väliajat. Käsittämätön sisäinen kello sillä kyllä on, tietää aina tasan tarkkaan kun kello on seitsemän illalla. Yleensä toki tulee Emmerdalen lopputunnari ja seitsemän uutisten alku, mutta eilen tässä istuskelin kaikessa rauhassa, tv oli kiinni ja muut omissa hommissaan. 19.02 Akka hyppäsi sohvalta alas ja alkoi haukkua minulle. Oltiin syötykin tuntia myöhemmin kuin yleensä, joten ei se voinut siitäkään laskea. Ihme homma. Ainoa mitä tein, oli se, että laitoin puhelimen pois kädestä ja taisin huoata. Kai se siitä sitten ajatteli, että nyt on aika.

Novita Icelandic wool, malli Novita essentials "Tove" -neulepusero

 Sain eilen valmiiksi kasari -neuleen, ei niin paljoa mietitty, ale-langoista tehty helmi. Aika hirveähän se on, mutta lämmittää. Sitten rupesin suunnittelemaan Minealle neuleliiviä ❤ Olen aika tosi innoissani siitä❤ Ihka ensimmäinen oma malli. Mineahan pyysi liiviä jo viime talvena, mutta se on hautunut tässä jo reilun puoli vuotta, sopivaa mallia ei ole meinannut löytyä. Tai sellaista joka inspiroisi minua ja josta Minea pitäisi. No nyt sen hetki sitten tuli. Minealla on aina vahva visio siitä mitä haluaa neuleeltaan, ja pettämätön värisilmä. Miten ihanaa huomata, että minulla on työkalut luoda uutta. Niin montaa ohjetta olen lukenut, että tietää jo aika hyvin miten tehdä mitäkin. Luulisin, että sain työn suunniteltua siten, että tänään voi aloittaa. Vähän sitten säädetään tehdessä, mutta luulisin, että pohja on valmis. 

Siskolle vielä yhdet sukat tekemättä. Viimeiset odottaa inspiraatiotaan. 

Ohut kirjoneulemekko on vieläkin kaulusta ja hihoja vaille valmis, mutta se on ollut jo ulkoilemassa. Minea esitti koulun joulujuhlassa äitiä, ja mekko oli hänen päällään. Sopi oikein hienosti ❤ Tottahan siitä näki, ettei ole vielä valmis, mutta hieno se oli kuitenkin. 

Sain lahjaksi ihania neulekirjoja ❤ Harrilta Mirja Heikkilän "Villaunelmia" ja Elsalta Ronja Hakalehdon "Neulehetkiä" (tämä oli kiitos lapsen neulesetistä - kiitos Elsa❤), itse itselleni tilasin vielä Neuloosiskon neulekirjan. Se oli ollut kirjastosta lainalla ja siitä tein Minean kaarrokeneuleen. Useampi ihana malli, niin piti oikein itsellekkin hankkia. 

Mutta kun nyt tässä käsi sydämellä ajattelen, niin piston tunnen sydämessäni. Olen suuren osan vapaa-ajastani istunut neulomassa, ja tytöt hommailleet omiaan huoneissaan. Toki he ovat jo isoja, ja omia hommia jo on. Haluaisin ajatella, että olen tässä saatavilla, mutta enemmän haluaisin hommailla heidän kanssaan. Vielä kun Harrikin on koneella, niin aika vähän on yhteistä aikaa. Ruokailutkin tuntuvat menevän välillä vähän niin ja näin harrastusten ja kaverien takia. Tytöt lämmittää ruokaa kun tulevat kotiin, ja meille saattaa Harrin kanssa olla vieläpä vähän eri ruokaa. Yhteyttä saisi enemmän olla. Siihen voisi ensi vuonna panostaa enemmän. Jos tälläinen isolla pensselillä taivaanrantaa maalaava maalari saisi jotenkin suunniteltua arki-iltoja. Luulen, että paljon saisi aikaan jo tekemällä sen kiertävän ruokalistan, joka on ollut to do -listalla koko syksyn. Ruuan ympärille yhteinen aika kuitenkin usein muodostuu. Joululahjaksi hommasin meille myös uuden lautapelin, jota ei ole kyllä vielä edes avattu. Eipä tytöt enää niin hanakasti pyydä pelaamaan, vai onko se vain sopeutumista siihen kun me vanhemmat hommaillaan omiamme. 

Yhteisestä puheen ollen, tilasin minulle ja Harrille joululahjaksi "Kimpassa" keskustelukortit, joissa on aina muutama kysymys/kortti, ja niistä sitten saa keskusteluniaiheita. Harri kyllä jo vastasi kolmeen ensimmäiseen "en tiedä"🙈😁. Kyllä niitä saa itsekin hetken tuumailla. Eiköhän me vielä keskustelut niistä saada aikaiseksi. Ajattelin, että kun tässä on yhtäkkiä 14 vuotta humpsahtanut lasten ympärillä ja erinäisissä stresseissä, niin näiden avulla saataisiin tutustua toisiimme uudestaan ❤ Minä ainakin olen muuttunut oman psykoterapiani myötä. Äitiys on muuttanut minua valtavasti. Syöpä on muuttanut minua valtavasti. Tästä yhteenvetona voisi ajatella, että Harri on saanut ihan uuden vaimon 😁

Tytöt saivat lahjoja myös, vähemmän kuin viime vuonna, mikä on hyvä 👍 Kaikki sälä jäi pois ja tarpeellista vain. Saatiin Aadalta aivan hurmaavat itse tehdyt savi-figuurit, Akka ja mörkö 😁❤ Ihan itse saa arvata kumpi oli kummalle 😁 Minealta sain itsetehdyn mehiläisvahakynttilän ja kauan kaipaamani toisen selänrapsuttimen. Ensimmäinen on ollut niin kovalla kulutuksella, että se on jo hajonnut osittain. Sitä paitsi tarvin toisen tähän neulontavaltaistuimelleni, puikolla ei yletä aina sinne mistä pahiten rapsututtaa. 

Hyvinvointialuekin lähetti minulle lahjan, mitä olen tässä jo vuoden odotellut. Tukihiha, jeij. Tiukka on, mutta kyllä se siitä on vähän antanut periksi. Tiukkahan sen toki kuuluukin olla. Hommasin meille tytöille tuollaiset räpläys-sormukset, missä on liikkuvia osia. Ovat myös säädettäviä, joten omani laitoin vasempaan nimettömään, niin olen taas pitkästä aikaa naimisissa. Oikea vihkisormus ei mene enää edes oikean käden nimettömään, joten se on jemmassa vielä toistaiseksi. Kovasti on harmittanut, etten hoksannut tatuoida sormusta ennen leikkausta. Nyt ei voi enää neulalla vasempaan käteen pistää. 

Joulunalushommina tytöt tekivät piparkakkutalon. Annoin ohjeen, että mitä enemmän karkkeja, sitä parempi loppiaisena syödä. Ohjetta noudatettiin. 

Aada on ollut ahkera joulutorttujen ja piparien leipoja. Ollaan saatu siis pitkästä aikaa paljon joulutorttuja ❤ Hyviä on. Jouluruuat rykäistiin Harrin kanssa yhdessä aatonaattona, meni puolet vähemmän aikaa kuin yksin olisi vääntänyt. Kyllä siinä ihan tarpeeksi sai hommata siitä huolimatta. Myöhä oli kun nukkumaan pääsi, mutta oli se sen arvoista. Sai aattoaamuna maata tytttöjen ja Akan kanssa sohvalla katsomassa joulupukin kuumaa linjaa. Se on se og pukki, ei feikki. (og=original, tämän olen oppinut). Kinkkukin onnistui, vaikka illalla uuniin laittaessani huomasin, etten ole ostanut paistomittaria viime jouluna poisheittämäni tilalle. Mutta kun puhelimessa on tallennettuna speksit joulukinkun paistosta vuodesta 2017 lähtien, niin helppoa oli onnistua. On kuulkaa sulamaanotosta lähtien kellonajat ja sisä- ja paistolämpötilat jetsulleen. 

Kirjanlukuosastolla meinaa olla vähän nihkeätä. Olen lukenut jo toista vai kolmatta kuukautta Myrskyluodon Maijaa. Raskasta luettavaa on. Vastoinkäymistä vastoinkäymisen jälkeen. Maija parka vieläpä taitaa kärsiä adhd:sta, niin ei ole helppoa elämä silloin ollut. Lapset osallistuvat töihin heti pienestä lähtien. Täällä meillä nuristaan tiskikoneen tyhjäyksestä, tai siitä että joutuu itse keittämään omat nuudelinsa kun vanhemmat on sairaana. Kyllä on helpoksi mennyt elämä. Olen tainnutkin mainita aiemmin, että jos jotain tekisin toisin lasten kanssa, olisi se se, että opettaisin heidät siivoamaan ja tekemään taloustöitä. Teini lymyää luolassaan ja kömpii sieltä aina välillä päivänvaloon 😁 On se vaan kuitenkin aika ihanaa kun on teenage taloudessa. 

Kovin olen kiitollinen tästä vuodesta ❤ Tänä vuonna opin elämään "tervettä" elämää. Tiedän, että mokoma voi uusia koska vain, mutta osaan olla välittämättä siitä. Olen myös saanut elämisen ja jaksamisen tasapainoon, joskin hauraaseen, mutta jonkinlaiseen tasapainoon kuitenkin. Akka on ollut tässä suurensuuressa osassa, myötävaikuttamassa positiivisesti. Vienyt minua lenkille ja rakastanut ja ollut rakastettavana. Ollut ihana oma itsensä, johon olen saanut tutustua. Haasteineen kaikkineen.

Olen oppinut vetämään omia rajojani ja kunnioittamaan niitä. Ihan kaikki ei aina käy. Olen oppinut loukkaantumaan. Joskus kauan sitten pidin vahvuutenani sitä, että kukaan ei voi loukata minua. En anna kenenkään loukata minua. Se vasta rikkovaa olikin. 

Ja ainiin! Onko täällä unien tulkitsijoita? Mitä tarkoittaa, kun kuolleet heräävät unissa eloon tai ovat elossa? Sellaisia unia olen paljon nähnyt. Peto ja Jeti ovat olleet usein unissa, vaikka olen unessa tiennyt, että olen ne vienyt lopetettavaksi. Kuolleet asukkaat ovat vierailleet usein. Aina tiedän, että he ovat kuolleet, mutta silti he ovat siinä. 

Ilolla otan vuoden 2025 vastaan. On aika ihanaa tehdä niin. Muistan, kun kysyin lääkäriltä vuonna 2022, onko realistista ajatella, että seuraavan vuoden pysyisin kasvaimettomana. Hän vastasi kyllä. Siitä on jo muutama vuosi. Olen kiitollinen kaikesta lisäajasta minkä olen saanut ja tulen saamaan.