Mörkö

Tämä mörkö on valitettavasti olemassa. 

Toukokuun alussa vasen rintani kipeytyi ja siitä muutaman päivän päästä turposi ja alkoi punoittaa. Kuukautisia odottelin, mutta turvotus ja punoitus ei enää ollut normaalia pms -oireilua. Ensin tuli mieleen rintatulehdus, mutta tottahan sen tiesin ja googlekin kertoi, että tässä iässä ilman imetystä rintatulehdus on äärimmäisen epätodennäköistä. Toinen vaihtoehto on syöpä. 

Sain heti seuraavana päivänä ajan terveyskeskuslääkärille. Crp oli 3, joten tulehdus se ei ollut. Sain lähetteen mammografiaan ja ultraan, johon myös sain ajan nopeasti. Tutkimukseen mennessä oli jotenkin huono fiilis, paha aavistus siitä että kai tämä syöpää on. Vaikka toisaalta ei sitä meinannut uskoa. Eihän minulla voi olla syöpää. Olen 36 -vuotias oman elämäni Hannu Hanhi. Pitkää psykoterapiajaksoa lukuunottamatta olen saanut elää onnellista ja tervettä elämää ilman tuskaa ja menetyksiä.

Ultran perusteella radiologi osasi sanoa, että syöpää se on. Koepaloja otettiin sekä rinnasta että kainalosta useampi. Itkuhan siinä tuli vaikka kuinka oli varautunut. Ihana röntgenhoitaja lohdutti, että rintasyöpä on hyvin hoidettavissa. Joku lääkäri oli joskus sanonut, että jos joku syöpä pitäisi ottaa, niin rintasyöpä. 

Harri lähti onneksi mukaani saattajaksi. Ei olisi ajamisesta tullut mitään. Matkalla soitin äidille ja anopille. Kotipihassa sain itkun loppumaan ja tarkistin peilistä ettei silmät punoita liikaa. Tytöille en halunnut vielä kertoa. Ilta oli täynnä viestejä ja puheluita, hiljaisia kyyneleitä. Jossain kohtaa ne loppuivat ja pystyin puhumaan veljen kanssa itkemättä. Itkin ennen nukahtamista ja ensimmäisenä aamulla. Hiljaisia kyyneleitä, kehon mahtava keino päästää stressi ulos.

Elsa. Ihana Elsa. Elsa on opiskelukaverini, kaasoni ja sielunsisareni. Ja töissä syöpätautien polilla. Valtavan suuri tuki ja turva. Elsalta olen saanut tietoa tässä vaiheessa, kun tietoa ei vielä ole. Tietoa tulevasta, mitä mahdollisesti on odotettavissa.