Nyt se alkaa

Eilen 3.6. aamu alkoi kampaajalla. Luulin, että tulee itku, mutta ei ollu ees lähellä. Tukka lyheni, viimeksi samantyylinen malli oli yläasteella. Letit sain mukaan, ne pitää itse lähettää lahjoitettavaksi. Tovi kestää totutella, ja yllätyin siitä, kuinka paljon omaa naiseutta siinä tukassa sitten loppuviimein olikaan. En tullut edes ajatelleeksi, koska olen aina lyhythiuksisia naisia ihaillut ihan yhtä paljon ellei jopa enemmänkin kuin pitkiä kutreja, eli eipä ole edes mielessä käynyt. Kai ne traumat juontaa juurensa ennen kouluikää tapahtuneeseen uimahallireissuun, jossa minut yritettiin laittaa isän kanssa miesten puolelle. Muistan vieläkin, kuinka paniikki iski - Ei! Minä olen tyttö! Tätä tapausta muistelin juuri töissä vähän aikaa sitten, kun yksi muistisairas asukas luuli minua mieheksi 😁 

Iltapäivällä tapasin Harrin kanssa onkologin, joka kertoi tilastani ja suunnitelmista. Paljon meni ohi, mutta jotain jäi mieleenkin. Maksan koepalavastausta ei vielä ollut, mutta hyvin todennäköistä on, että sielläkin syöpää on. Tästä syystä minua ei pystytä nykytiedon mukaan kokonaan parantamaan. Leikkausta kohti kuitenkin mennään, se on ensimmäinen tavoite. Hoitoja annetaa kolmen viikon välein, kolmen hoitokerran jaksoissa. Yhden kolmen hoitokerran jakson jälkeen aina kuvaukset. Ymmärsin näin, että kainalon imusolmukkeet ovat hankalasti sijoittuneet, joka sitten leikkausta vaikeuttaisi. Rinnan kasvaimen suhteen ei ole ongelmaa, se ei näytä olevan kiinnittynyt lihakseen eikä ihoon. Kasvain on läpimitaltaan reilu 3cm. Kysyin, kauankohan se on mahtanut siellä olla. Lääkäri arvioi, että ehkä parikin vuotta.

Kasvain on HER2-positiivinen ja hormoninegatiivinen. Tämä on hyvä juttu, HER2-positiivisuuteen on hyvät täsmälääkkeet olemassa. Minulle annetaan trastutsumabia ja pertutsumabia. Sytostaatti on Docetaxel, joka kuulemma vie varmuudella hiukset kahden viikon sisään. Ei tarvi kauaa ihmetellä lyhyitä hiuksia. Plussana tietysti, että eipähän tartte säärikarvojakaan ajella. 

Lääkärin jälkeen tavattiin ihana hoitaja, joka selitti meille käytännön asioita. Oli hyvä että saatiin iso pino luettavaa, ei ne kaikki asiat kerrasta päähän jää. Kävin myös katsomassa hoitotilat ja sain esilääkitykset mukaan hoitoa varten. Ensimmäinen hoitokerta on heti seuraavana päivänä.

Tänään aamulla jännitti. Kävi mielessä, että mitäs jos en haluakkaan! Ne ajatukset kyllä meni äkkiä ohi. Virkkaus mukaan, eväät myös. Hovikuski Harri kuljettaa. Elsa oli vastassa, hän hoiti minua tänään❤ Kanyyli meni heti ykkösellä, tietysti, ja nesteet tippumaan. Lämpötyyny oli ihana! Tiputukset eivät sattuneet yhtään.

Tuolta se tuli...

...Ja tuonne se meni

Koko työpäivän kesti tämä ensimmäinen hoitokerta. Seuraavat menee nopsempaa. Aika ei tullut kyllä yhtään pitkäksi, virkkuutkin jäi reppuun. Parit päikkärit kerkesin hyvin ottamaan😁 oi niitä työpäiviä kun on lounaan jälkeen tehnyt mieli mennä maate, potilaana se onnistuu. Eikä ole kyllä yhtään ollut hankalaa sijoittautua potilaan rooliin. 

❤ Hyvissä käsissä 💪

Apteekin kautta kotiin, niin saa lääkityksen kohilleen. Nyt vain sitten odottelemaan sivuvaikutuksia ja seuraavaa kertaa. Josko sitä muutaman rikkaruohon nyppäis vielä ennenkun väsähtää ja ehkä muutaman perennan alun kaivan naapurille. Nyt on luksusta istua terassilla pesässä ja nauttia ihanasta kesäillasta ja kattoa kun tyttö tekee trampalla temppuja. 

Voi, ja vielä pakko mainita - sain eilen elämäni ensimmäisen kukkalähetyksen! Miten ihana yllätys! Lempäälän koulukaverit Karo, Annu ja Hanne (jotka ovat paljon enemmän kuin vain koulukavereita❤) lähettivät ihanan tervehdyksen. Ja postiinkin oli vielä tullut paketti veljeltä ja hänen vaimoltaan, selviytymispaketti hoitoihin. Suunhoitotuotteita, silmätippoja ja rasvoja. Kyllä nyt kelpaa sairastaa. Muutenkin on saanut huomata, miten paljon ihania ihmisiä lähellä onkaan. Tottahan sen on aina tiennytkin, mutta jotenkin nyt se on tullut käsin kosketeltavaksi. Suuri kiitos kaikille siitä ihanasta tuesta ja tsempeistä mitä olette antaneet! Sillä on suuri merkitys. Kyllä nöyräksi vetää.