Laskimoportti laitetaan

Ei ollut koronaa, jeij! Koko kouluviikko oli sairastupaa kuitenkin, kun oireettomana vasta saa kouluun mennä. Päivän pelastus oli aina meet -koulupäivä, niin ei Aada kuollut tylsyyteen. Sai seurata opetusta puhelimen välityksellä, kun vähäistä räkää lukuunottamatta oli hyvässä voinnissa. Minea ihme kyllä pysyi terveenä! Ehkä viime lukuvuonna joku niistä viidestä flunssastaan oli riittävän samanlainen, että oli vastustuskykyä tarpeeksi😁 

Kävin töissäkin pyörähtämässä, oli taas ihana nähdä työkavereita💓 ja oli niilläkin ikävä minua 😊 jotenkin sitä rupeaa aina pelkäämään, että he unohtavat minut ja jos oikein hyvä sijainen tulisi tilalle, eivät enää haluaisikaan minua takaisin 🙈 mutta ei kuulemma näin ole, huh.

Laskimoportin laitto oli perjantaina. Ihmettelin itsekin kun ei jännittänyt. Sitä on niin tottunut jo kaikenlaiseen pistelyyn. Kun maksabiopsiastakin selvisin, niin kyllä tästäkin. Pitkät sisälle menevät neulat ällöttää eniten, en halunnut synnytyksissäkään epiduraalia sen takia, etten halunnut pitkällä neulalla pistettävän selkään, yök. 

Portti laitettiin päiväkirurgisesti leikkaussalissa, paikallispuudutuksessa. Ajattelin näkeväni toimituksen, mutta minut peiteltiin liinalla niin huppuun etten nähnyt. Aluksi vähän ahdisti etten näe, mutta ihan hyvä niin. Happimaski auttoi siinä, ettei liinat tulleet ihan naamalle. Ihana henkilökunta piti hyvää huolta koko toimenpiteen ajan. Hyvällä tavalla mieleen jäi se, että he aina kertoivat miten ja mihin koskettavat, enhän nähnyt mitään. Pieni asia, mutta sillä oli suuri merkitys turvallisuuden tunteen kannalta. En tiedä hoksaanko tai olenko hoksannut sitä itse työssäni aina tehdä. Jatkossa kyllä kiinnitän siihen erityistä huomiota. 

Itse toimenpiteestä selvisin, vaikkei se maailman miellyttävin ollut. Puudutuksesta huolimatta tuntemuksia oli. Kipulääkettä ja rentouttavaa lääkettä olisin kyllä pyydettäessä saanut, mutta "en mää mitään tartte". Ei kipu niin kovaa ollut etteikö siitä olisi selvinnyt. Vastaavissa tilanteissa sanon aina itselleni, että olen synnytyksistäkin selvinnyt, selviän kyllä tästäkin. Kaulalta laitettiin katetri vaijerilla kaulalaskimoon ja portin tasku tehtiin n. 10cm alemmas rintakehälle. Sulavilla ompeleilla kiinni. Salissa jo läpivalaisulla katsoivat, että kanyyli oli oikeassa paikassa. Kaksi tuntia toimenpiteen jälkeen piti olla vuodelevossa (heräämössä) ja sen jälkeen katsottiin keuhkokuvalla, että kaikki kunnossa. Heräämössä otin sitten jo kipulääkettä, kun toimenpidepaikkoja rupesi jomottelemaan. Syömistä sai ennen kotiinlähtöä. Johanna minua tuli hakemaan, kun itse ei saanut ajaa. Käytiin samalla reissulla osastolla vanhoja työkavereita moikkaamassa, ihanaa oli nähdä heitäkin 💓

Otin muuten peruukin pois ennen leikkuriin menoa ja laitoin päähäni vasta vaatteita vaihtaessa ennen lähtöä. Eikä häirinnyt yhtään. Töissä juteltiin paljon hiusten kasvusta hoitojen jälkeen, ja se taisi helpottaa oloa. Vaikka tietäähän sen, että se takaisin kasvaa, mutta jotenkin se tuli taas konkreettisemmaksi. 

Pitkä neuletakki valmistui tänään ja on kuivumassa viimeistelyn jäljiltä. Yksi iso työ puikoilta pois ja kaunista lämmintä päälle 💓 Käytiin Elsan kanssa taas Tapsalla (Tapion lankakaupassa Päntäneellä), löytyi ihanat värit seuraavaan paitaan. Tapsan reissut vaan on niin 💓

Pupun syömien tyrnien tilalle saatiin naapurilta uudet alut, istutettiin ne samoihin kuoppiin ja laitettiin heti suojat paikoilleen. Ei varmaankaan tartte tulla syömään meidän puskia tänä talvena, piip. 

Huomenna taas hoidolle nro 5, pääsee testaamaan ihka uutta laskimoporttia.