Syksyn uutta arkea

 Tällä viikolla olen koittanut tietoisesti rikkoa vanhoja rutiinejani ja luoda uusia. Vähän niinkuin uusi minä ja uusi elämä😊 Liittynee varmaan tuohon viime maanantain "heräämiseen".  Tuntuu aika hyvältä. Henkisesti siis, fyysisesti ei niinkään. Kova väsymys jatkuu aina vain. Jalkasärytkään ei loppuneet niinkuin yleensä. Elohiiret vipeltää ympäri kehoa, varsinkin silmissä, rasittavaa! Mutta näillä mennään, on tämäkin joskus ohi. Toisaalta mahtuu henkisen hyvän sekaan huonompaakin, tietysti. Olen kipuillut naiseuteni kanssa, en tunne itseäni kauniiksi. Vaikka muut sanoisi mitä, en tunne itseäni kauniiksi. Välillä tuntuu, että jos minulla kasvaisi parta, näyttäisin ihan Harrilta. En halua olla jumalaisen komea(😁), haluan olla kaunis. Nyt on ikävä hiuksia. Oikein todella. Sitä pitkää paksua tukkaa jota en osannut laittaa mitenkään ja joka oli aina tiellä. Kulmakarvoja ja ripsiä jotka näkyi. Painokin on noussut niin vaatteet ei enää meinaa mahtua päälle ja turvottaa, sukista jää kunnon rantu. 

Päivät ovat menneet mukavasti. Sopivasti kotihommia, että tuntee tekevänsä "oikeita töitä", sitten kivoja juttuja, lounas äänikirjan ja sanahakujen kanssa, vähän neuletta ja ehkä telkkariakin. Telkkarista eritoten olen itseäni vierottanut, siinä menee yhtäkkiä tunti jos toinenkin ja tuntuu ettei saa mitään aikaiseksi. Muuta kuin neuletta🤭 2000 palan palapelikin odottaa kokoamista.

Varmá Lettlopista

Islantilainen valmistui, harjoituskappale. Vaikkei siinä mitään vikaa oikeastaan olekaan, niin silti ajatukset on jo seuraavissa - minkälainen kuvio ja värit olisi kivemmat, neule pienemmillä puikoilla, että tulisi tiiviimpi jne. Saman ilmiön huomaan melkein jokaisella elämän osa-alueella, miten voisin tehdä tämän vielä paremmin? Sinänsä pidän asenteesta, mutta voi käydä raskaaksi itselle ja kanssaeläjille. Tuppaan odottamaan samaa asennetta muiltakin, ja kaikille se ei ole yhtä tärkeää kuin minulle🙈 Juuri tänään tenttasin Harrilta mitä ominaisuuksia hän odottaisi aroniahillolta, jotta se olisi vielä parempaa. Siitä tuli ihan hyvää, mutta se ei ole vielä täydellistä. 

Aroniaralli on alkanut. Aroniarallista tulee hyvä mieli. Aroniaa on kiva poimia, se on siistiä ja tulee äkkiä valmista. Yleensä iskee aroniahulluus. Vielä vähän, vielä yksi ämpäri. Poimittiin Johannan kanssa kuusi ämpärillistä, eikä niiden aitapuskiin tullut vielä edes lovea. Kuudesta ämpärillisestä tuli jo aika monta litraa mehua ja hilloa. Toivottavasti ensi viikolla pääsee poimimaan vielä lisää. Rakastakaa ihmiset aroniaa! Siitä tulee hyvää mehua ja hilloa kun laittaa tarpeeksi sokeria. Hilloon kannattaa laittaa appelsiinia ja punssia👌 sydämestä viiltää katsoa poimimattomia aronia-aitoja. Toki ne tuottaa enemmän marjaa kuin yksi ihminen ehtii hyödyntää. Mutta rakastakaa silti❤ 3l kattilalliseen laitoin 3dl vettä (tai 2dl vettä ja 1dl appelsiinin mehua, mutta tuli ehkä liian appelsiinista), 6dl hillosokeria ja 4dl tavallista, yhden appelsiinin kuoriraasteen ja n.1rkl punssia(loppui kesken, niin joutui laittaa konjakkia ja toiseen satsiin rommiaromia). Keittelyn jälkeen sauvasekoittimella suristin sileäksi ja sen jälkeen kiehautin vielä kuonat pois. En tiedä oliko marjat vielä aavistuksen raakoja, koska sokeria olisi voinut olla vielä enemmänkin, vaikka viime vuonna samalla määrällä tuli hyvää. 

Pihaa olen katsellut lähinnä ikkunasta, ja samalla huomasin, että orkidea on kaikessa hiljaisuudessa kasvattanut uuden kukkavanan😍 ja minä olen ylpeä isoäiti❤ olen erityisen ylpeä siitä, että orkideani on vielä hengissä! Sain sen läksiäislahjaksi entisiltä työkavereilta, eli vuosi sitten. Se on ensimmäinen orkidea tässä taloudessa joka on elänyt niin pitkään. Ja nyt se vielä tekee vähän niinkuin vauvoja😍 Marraskuunkaktuskin on viihtynyt eteläikkunalla paremmin kuin länsi-ikkunalla, tekee uutta lehteä jatkuvasti monen vuoden kitumisen jälkeen. 

Minea aloitti viulutunnit tällä viikolla. Ihanan innoissaan❤ toivottavasti intoa riittää pitkälle ja saisi siitä rakkaan harrastuksen. Harjoittelu alkoi pappan perintöviululla, toivottavasti se kestää. Iästä ei ole tietoa, opettaja vähän pelkäsi että kestääkö puu vai onko lahoa. Toisaalta se on hiljattain huollettu ja huoltaja oli sitä mieltä, että sillä hyvinkin vielä soittelee. Alunperin aioin itsekin tänä syksynä aloittaa viulunsoiton, mutta sattuneesta syystä päätin lykätä sitä vuodella. Olisin halunnut lapsena aloittaa viulunsoiton, mutta päädyin pianotunneille. 

Syysflunssakin odotetusti rantautui tänne koulun alkamisen jälkeen, nyt odotellaan koronatestin valmistumista. Ilmajoella on nyt hankala koronatilanne varsinkin lasten ja nuorten keskuudessa, toivotaan että meillä olisi tavallista räkätautia. Ensi perjantaina pitäisi päästä laskimoportin laittoon ja seuraavana maanantaina hoidolle. Ne ei sairaana onnistu, eikä karanteenista käsin. 

Tänään olis vielä grillauspäivä, ties vaikka kesän viimeisiä. Sopivasti vähän ripsottelee vettä😁