F🖕ck cancer

Nyt meinaa alkaa olla huumori vähissä.. Vaikein viikko tähän mennessä takana. Maanantaina oli hirvein olo koko aikana, teki mieli vain ryömiä johonkin koloon ja kuolla pois. Siitä pikkuhiljaa on vointi kohentunut, mutta se ei enää olekaan tasaisesti nouseva, vaan hyvinkin aaltoileva. Ei voi enää olettaa, että huominen on parempi kuin tämä päivä. Siinä taas sopeutumista pääkopalle. Inhoan olla heikko, inhoan sitä etten jaksa mitään. Lempikutomistuoli alkaa jo tympäistä, mitä se ei ole vielä ikinä tehnyt. Ennen siinä on saanut istua, nyt alkaa olla pakko istua. Toivon todella ettei kutomiselle käy samoin. Pelkään sitä mitä kaikkea minulta viedään ennen kuin tämä on ohi. Positiivisuus alkaa olla jo koetuksella, siitä en halua luopua. Onneksi ollaan jo yli puolen välin (oletettavasti), mutta nyt on alkanut jännittää edessä oleva leikkaus ja sen jälkeinen aika. Sairaalassaolo, haavat, kuntoutus ja käden turvotus. 

Ilon pilkahduksiakin mahtuu viikkoon tietenkin. Taas valmistui paita❤ nyt tuli jo hyvä paita, tykkään väreistä tosi paljon ja kokokin oli hyvä. Novitan icelandic wool oli kiva neuloa. Totuttelemista oli siihen, että se haisi ihan lampaalle (ylläri🤪) ja oli tosi rasvaista. Kuiva etusormi sai hyvää hoitoa kutoessa. Ehkä rasvaisuudenkin takia en uskaltanut sitä pesukoneeseen viimeistelypesuun laittaa, liottelin vain etikkavedessä. Täytynee tehdä vaikka lapaset jäljelle jääneistä langoista ja kokeilla niillä villapesua. Menee tytöille huopalapasina jos käy hassusti😁 Lettlopista tehdyn paidan laitoin koneeseen eikä käynyt kuinkaan. Näin muuten telkkarista islanninlampaiden kotiinhakua, siellä ne lankakerät juoksi, tuituii.. Nyt tekee mieli Islantiinkin joskus päästä❤ 

Entinen työkaverikin kävi kahvilla loppuviikosta ja toi raikkaan tuulahduksen tullessaan. Viimeksi kyläiltiin kun Minea oli vielä sitterissä. Täytyy ajella Koskenkorvalle ennen kun toiset kahdeksan vuotta kuluu. 

Hymyn toi huulille myös sähköposti ystävältä, joka on käynyt saman läpi kuin minä. 

Ihana oli puhelu kotoa, kun äiti ja isä lupasi hoitaa asian, joka on roikottanut jo kaaaaaaaauan.

Kävin eilen kylässä kummipojan luona, kun synttäreille en päässyt. Viime kerrasta oli pitkä aika, ja oli ihanaa kun kummipoika jutteli kuin vanhalle tutulle eikä ujostellut yhtään. Itsehän hätinä samassa kahvipöydässä uskalsin lapsena istua. Niin tuli kummitädille lämmin olo❤ 

Äsken kävin Elsan kanssa lenkillä, jaksoin vain. Jalkakäytävällä teki tiukkaa pysyä perässä, mutta metsäpätkällä jaksoi paremmin. Hiljaa mentiin. Kerrassaan terapeuttinen reissu taas oli, ruskakin tekee tuloaan. Ja kun Elsan valmistuvaa Riddaria hypisteli, niin vähän teki mieli aloittaa omaakin. En ole eilen enkä tänään koskenutkaan puikkoihin.  

Angervoaidan ruska alkaa

Ruskan sävyissä paitakin🍁🍂 malli Novitan uusimmasta lehdestä syksy 3/2021, Kiuru-kirjoneulepusero

Taas tämä omaterapointi vähän järjesti ajatuksia ja siten sai paremmalle mielelle. Viikko on mennyt aikalailla sumuisella mielellä ja kun fyysinen vointi on heikko niin ei se mielikään kovin korkealla kauaa kerrallansa pysy. Nyt pitää yrittää iloita niistä hyvistä hetkistä, kun ei välttämättä hyviä päiviä ole. Mutta niinkuin Elsa sanoikin, että kehon voimat menevät nyt taisteluun syöpää vastaan, niin näinhän se on. Eihän se kivaa ole, mutta auttoi vähän ymmärtämään heikkoutta ja väsymystä. Ja toinen ystävä sanoi aiemmin, että pitää olla armollinen itselle. Luulin jo olevani, mutta niin on siinäkin parannettavaa vielä.