Parempi viikko ja hääpäivätunnelmia

 Parempi viikko jo kovasti ollut. Mielikin sitä myötä positiivisempi. Eli melko seesteistä eloa 😊 Kakkosluokan vanhempainilta oli keskiviikkona, teki hyvää päästä ihmisten ilmoille neljän seinän sisältä. Minea ohjeisti ottamaan valokuvan hänen roomboxistaan, jotta kaikki saisivat sitä kotona ihailla. Innoissaan hän on sitä alkusyksyn kässätunneilla ahertanut. Hieno oli, sisustaja-ainesta.

Töissäkin kävin alkuviikosta päivittämässä asukkaiden kuulumiset ja katsomassa työkavereita. Seesteistä eloa sielläkin. Vähän jo rupesi töihinpaluukin jännittämään, osaakohan sitä sitten enää mitään... Pari kertaa käynyt mielessä, että pitäisi tässä sairasloman aikana päivittää osaamistaan muistisairauksien osalta ja haistella asumispalvelumaailman uusia tuulia, mutta niin se on jäänyt. Ehtiihän sitä tässä vielä jos jaksaa. Uhkaa lukeminen loppua kesken, mutta ehkä muistisairaudet ei ole iltalukemista 😁 Iltalukemisena on muuten tällä hetkellä Lesley Lokkon Ystävyyden aurinko, ja se on ollut positiivinen yllätys. Se on joskus yli kymmenen vuotta sitten tullut vahingossa kirjakerhosta ja nököttänyt hyllyssä siitä asti. Valikoitui luettavaksi kun melkein kaikki muu on jo luettu moneen kertaan. Äänikirjaa tulee vähän huonommin kuunneltua, mutta olen sitäkin yrittänyt nyt tehostetusti kuunnella. Jatkoin kyllä Storyteliä joulukuulle. 

Lankahamsteri meinasi ahdistua, kun jämäkeristä tein tytöille sukkia. Tai jämä ja jämä, mutta sellaisia vanhoja keriä tuhosin mitä olen kauan hautonut lankalaatikossa. Sehän olikin ihan kivaa lankaa, vaikka onkin vähän värioksennus. Heti tuli sellainen olo, että pitää tilalle ostaa samanmoista 😁 Luopumisen tuskaa. Hillitsin kyllä itseni ja annoin sen mennä. Ihana yllätys tuli postissa sukulaiselta - lahjakortti Lankavaan💓 Käytän sen villapaitalankoihin sitten kun niitä taas saa. 

Tänään on meidän hääpäivä 💓 12 vuotta jo. Muna-pekoniaamiaisen Harri pitkästä aikaa teki, muuten normipäivä. Ei ole lahjoja enää viime vuosina ainakaan taidettu vaihtaa, ollaan lahjoja toinen toisellemme. Kiitollisia ollaan kun jaksetaan toinen toistamme katsella😍 Se meidän perus hääpäivävitsimme onkin. "12 vuotta oot jaksanu mua kattella". Oli muuten ihana "yllätys", kun kouluterveyskyselyssä Aada oli kirjoittanut meidän perheen vahvuudeksi hyvän yhteishengen. Ehkä sitä ei ihan koko aikaa ragetakkaan😁 Muutenkin kyllä tuntuu, että pinna on pitänyt nyt paremmin ja on ollut hyviä juttutuokioita ja hetkiä tyttöjen kanssa. Onnellinen niistä. En tiedä onko muiden äitien ongelma tuntea itsensä epäonnistuneeksi äidiksi suurimman osan ajasta, mutta nyt on ollut paljon taas sellaisia hetkiä, että ehkä olenkin ihan riittävän hyvä äiti. Kyllä niistä niin hienoja fiksuja nuoria naisia on kasvamassa, että ehkä sitä on itsekin jotain oikein joskus tehnyt. 

Huomenna taas mennään. Hoito nro. 6. Juurihan sitä vasta oli viidennellä hoidolla. Loppu alkaa jo häämöttää, välillä tuntuu, että kohtahan tämä on jo ohi. Meinasin jättää jo hiushaivenetkin ajamatta, kun kohtahan ne alkaa jo kasvamaankin. Vajaa pari kuukautta. En ole nyt tohtinut leikkaustakaan ajatella, ettei mene hyvä fiilis sytostaattien loppumisesta ohi. Murehditaan sitä sitten lähempänä.

Voi! Meinasin ihan unohtaa - istuskelin eilen saunan jälkeen pitkään takaterassilla (otettiin Minean kanssa naisten löylyt, eli höyryä nousi pitkään) ja suunnittelin pihaa. Pitkästä aikaa. Ei ole koko kesänä oikein pihasuunnittelu kiinnostanut. Nyt keksin mitä istutan sellaiseen kohtaan mikä on kaivannut huomiota jo pitkään mutten ole keksinyt mitä siihen laittaisi. Verikanukan. Se sopii sinne ihan täydellisesti. Mutta nyt pitää mennä kumoamaan Minean leipoma mehevä maustekakku. Aroniahillosta.