Viidennen hoidon jälkeinen väsymys ja odotettu hääjuhla

 Viides hoito takana. Ensimmäistä kertaa oli viime sunnuntai-iltana sellainen fiilis, että nytkö jo taas, en jaksa. Äkkiä meni kolme viikkoa ja tuntuu, ettei tällä kertaa palautunut enää yhtä hyvin kuin aiemmin. Kova väsy on ja valitettavan usein olen pahalla päällä ja kärttyinen, sääliksi käy kanssaeläjiä.. Maanantaina hoidon jälkeen olin oikein erityisen väsynyt ja jaettuani Harrille tehtäviä sanoin tytöillekkin, että en jaksa joka ikinen päivä siivota heidän jälkiään tai vastaavasti joka päivä muistuttaa samoista asioista. Heidän täytyy nyt kiinnittää huomiota siihen, että siivoavat omat jälkensä. Sukat ja pyykit jää lojumaan, tiskit jää miten sattuu, lelut jää niille sijoilleen missä niillä on leikitty. Joskus sitä kestää paremmin kuin toisena päivänä, mutta nyt on pakko myöntää, ettei enää jaksa. Paha tapani on ollut, että vien mennessäni ja tuon tullessani, tyttöjenkin jälkiä kun ei aina jaksa jäkättää. Sitten kun on vielä niin kärsimätön luonne, ettei meinaa ymmärtää sitä, että miten ei mene jakeluun, kun asioita on jauhettu jo pian kymmenen vuotta. En tiedä voiko kahdeksan- ja kymmenvuotiaalta vielä odottaa oma-aloitteisuutta, mutta toisaalta on se nyt merkin kumma paikka jos joka päivä muistutetaan samoista asioista, että ei jää mieleen. Jos jotain tekisin toisin, olisin opettanut lapset siivoamaan paremmin. Menin väsymyksessäni siitä mistä aita oli matalin enkä jaksanut järjestelmällisesti huolehtia siitä, että siivoavat jälkensä pienestä asti vaan tein itse. Nyt siitä sitten saa maksaa. Kesälomien mummulaviikkojen jälkeen he aina vähän aikaa jaksoivat mummun opeilla olla siivommin, mutta niin sitä aina luisui vanhoihin kuvioihin..

Laskimoportti oli hoidolla hyvä juttu! Kädet jäi vapaaksi ja olisi vaikka välipalasukkaa voinut kutoa. Myöskään ei käsi eli sormet turvonneet runsaiden nesteiden seurauksena niinkuin perifeerisellä kanyylilla. Minulla kestää aina pidempään kun hoitokaverillani, tällä kertaa tein sanahakuja yksin jäätyäni. Ensi kerralla taidan ottaa kutimen mukaan. Vaikka päikkäritkin olisi ollut kyllä kova sana. 

Pihakimaraa kävin kuvaamassa kun vielä aurinko paistaa😊 syysmyrskyä luvattiin loppuviikolle. 

Syyshortensia on ❤

Syysleimujen loistoa ja muutama muukin kukkija vielä❤

Pinkki pihlaja on ihana❤ meinaan testata tehdä myös pihlajanmarjahilloa, jahka ne vähän vielä kypsyy.

Villatakista tuli tosi kiva, heti piti hoidolle laittaa päälle. Taskut vielä meinaan askarrella, niitä heti kaipasi käytössä. 

Ja seuraava paita työn alla...😁 testissä Novitan icelandic wool, pehmeä on neuloa. 

Perjantaina lähdettiin Lempäälään. Matkalla paitaan tuli mittaa hyvin😁 Lauantaina oli siskon häät Tampereella Finlaysonin Palatsissa. Kaunis paikka ja ihana hääjuhla. Ei ole niin fiinisti päässytkään piiitkään aikaan syömään. Makuaistiakin oli vielä sen verran jäljellä että pystyi nauttimaan ruuasta. Lapsilla oli hauskaa kun sai serkkujen kanssa juhlia. Minäkin kortisonin voimalla jaksoin lähes koko juhlan❤ Etukäteen jännitti kun hoidosta on vain viikko. Tänään on sitten saanut koomailla, ei haittaa vaikka väsyttääkin. Oli sen arvoista❤ Julkaisukelpoisia kuvia ei löytynyt häähumusta, olisi tietysti voinut panostaa kuvaamiseen vähän enemmän. Vanhanaikaisesti keskityin seurusteluun ja läsnäoloon, ihan hyvä juttu tietysti sekin😊