Ehkä maailman paras Daimkakku

 Aika masis viikko ollut, mutta nyt onneksi alkaa alakulo ja epätoivo jo hellittää. Kivut (kynnet) ja siihen kyytipojaksi jo tutuksi tullut väsymys ovat olleet ehkä suurin syy. Kaikki sympatia kovien kroonisten kipujen kanssa eläville! Ei sitäkään ehkä täysin ymmärrä ennen kuin on itse kokenut. Enkä minä tässä ole kärsinyt vasta kuin muutamia viikkoja, toiset pahimmillaan kuukaudesta, jopa vuodesta toiseen. Mitä se tekeekään mielialalle. Kipu on hyvin henkilökohtainen kokemus ja soisin itseni ja muiden terveydenhuoltoalan ihmisten osaavan hoitaa kipua tehokkaasti kuunnellen ja vähättelemättä. Pakostakin mietin uraani taaksepäin olenko näin aina tehnyt, haluaisin uskoa että olen. Ja toki kivunhoito ei aina tarkoita pelkästään lääkehoitoa. Omat kokemukseni potilaana kivun hoidosta Seinäjoen keskussairaalassa ovat hyvät.

Mieltä on painanut myös se, että vaikka nyt on ehkä tällä erää sytostaatit ohi, niin uusi kierros voi olla edessä tulevaisuudessa. Jos syöpä uusii. Suuri todennäköisyyshän sille on. Vasta-aineita annetaan "hamaan tulevaisuuteen", itse olen miettinyt, että varmaan niin pitkään kuin sydän kestää. Niiden pitäisi estää syövän uusiminen. Mitäs jos ei estäkään? Ja miten osaa olla murehtimatta sitä liikaa? Toisaalta onhan minulla on kyseenalainenkin taito olla miettimättä ikäviä asioita. 

Kodin ulko-oven takanaan sulkeminen on ollut tehokas keino piristää mieltä. Sanoo yleensä toiseen suuntaan ovesta kulkenut. Jo pelkkä kaupassa käynti tai lasten kuljettaminen harrastuksiin on virkistänyt. Teinpä muutaman kävelylenkinkin joista yhden metsässä Elsan kanssa. Hitaasti. Hidastamaan olen toden totta oppinut ja siitä olen iloinen. Entinen tehokas suorittaja. Nyt kelpaan itselleni myös hitaasti suorittajana. Olen kyllä myös sitä mieltä, ettei tehokkaasti suorittamisessakaan mitään vikaa ole, kunhan se ei käy liian kuormittavaksi. Tasapainon löytäminen onkin haastavaa. Toivottavasti osaan sitten vauhdin kiihtyessä myös hidastaa ja ottaa rennosti. Luulen, että psyykkiset esteet sille on nyt selätetty. Eikä kaiken tarvi olla heti valmista eikä olla (heti) mestari kaikessa. Matka alkaa jostain ja päättyy johonkin. Matkanteostakin voi nauttia. Selkääni kuntouttaessa opin lähtemään ihan pienen pienistä jutuista liikkeelle ja pääsin maaliin. Tämä on nyt syventävä kurssi sille😊 

Yksi seuraavista haasteista onkin painonpudotus🙈 annoin periksi ja tilasin kokoa isommat farkut, vaikka niin ajattelin etten varmasti niin tee. Hermot menee kun ei meinaa nappi mennä kiinni. Ja rupeaa taas jo polvissakin tuntumaan tämä kuorma. Yhtään ei asiaa edistä Minean leipoma Daim-kakku😁 Molemmat tytöt on kovia leipomaan, Minea on jo useamman lasten kokkikirjan lainannut kirjastosta, tämä oli yhdessä niistä. Se oli niin hyvää että laitan kyllä reseptin loppuun, vaikken tiedä kuinka laillista se onkaan.

Neulominen on ollut vähän nihkeetä, ei ole huvittanut. Meinaa jopa olla suorittajalla huono omatunto, kun ei neuleet edisty.. Ja mikä ihana tunne kun yhtäkkiä yllättäin tuli inspiraatio! Lankahyllyn äärellä. Tokmannista ei (yleensä) pääse pois käymättä lankahyllyjen äärellä. Harvemmin mitään ostan (ihan oikeasti), mutta ääressä pitää käydä. Ja tällä kertaa se kannatti. Lankakerästä se inspiraatio lähti. Ajattelin yhtä ihanaa ystävää. En kerro ketä, ties vaikka lukisi tämän. Yllätys tulee postissa jahka sukat valmistuu. Oli minun mielestäni niin kiva väriyhdistelmä, että pitää se tähän jakaa.

Makkarasukka, vähän on pieni omaan siroon nelikakkoseen🤭

Ja nyt se on tapahtunut! Olen ollut jo kaksi kokonaista päivää ilman kahvia❤ Uskalsin vain kokeilla aamuteetä (kahdella pussilla) ja hyvin se päivä meni😁 Nyt voin luovuttaa hätävarakofeiinitablettini niitä enemmän tarvitsevalle🤭 kaappiin jäi 13 pakettia kahvia, ehtii tällä juomisella mennä vanhaksi. Harrikin on tässä sivussa lisännyt teen juontiaan 100% (tosirakkautta), mutta kyllä viikonloppuisin pitää vielä aamukahvit keittää. 

Daimkakku (220°C 12min.)

Kakku

200g tummaa suklaata

200g voita

4 kananmunaa

2dl sokeria

3dl vehnäjauhoja

1tl leivinjauhetta

1pss (225g) Daim-rakeita

Koristeluun

2dl vispikermaa (+1-2rkl vaniljakreemijauhetta)

1 Daim-suklaapatukka (56g) rouheena

Mansikoita

*Sulata voi ja suklaa kattilassa. Anna jäähtyä hetki.

*Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää suklaa-voisula muna-sokerivaahtoon. Sekoita.

*Yhdistä vehnäjauhot ja leivinjauhe. Sekoita Daim-rakeet vehnäjauhojen joukkoon.  Lisää jauhoseos taikinaan ja sekoita tasaiseksi.

*Voitele n.23cm halkaisijaltaan oleva irtopohjavuoka. Kaada taikina vuokaan ja paista uunin keskitasossa 220°C:ssa n.12 minuuttia. Kakku saa jäädä sisältä tahmeaksi. 

*Anna kakun jäähtyä vuoassa. Siirrä jäähtynyt kakku vuokineen jääkaappiin, mielellään seuraavaan päivään asti. 

*Koristele 

Kannattaa ehdottomasti laittaa myös kermavaahto ja mansikat, ne mukavasti taittoivat makeaa ja suklaista makua. Ohjetta muokkasin ihan inahduksen, alkuperäinen ohje löytyy Juniorikokki; ruoka-aakkoset -kirjasta, jonka on kirjoittanut Sari Spåra. Olipa siellä muitakin hyviä reseptejä, kannatta käydä kirjastossa (tai ostaa tietty).

Loppukevennyksenä mainitsen, että tukka on jo ehkä vähän alkanut kasvaa. Vähän on vielä päälaella ja otsalla harvaa, mutta osittain jo tuuheampaakin n. 1cm mittaista kutrin alkua. Taidan antaa kasvaa niin pitkäksi kuin kasvaa ja nauttia siitä niin kauan kun sitä iloa riittää.