Tasaista oloa

Tällä viikolla olen jaksanut vähän jo lenkkeillä, jeij😊 Päivät meni big brotheria katsellessa. Aika kului mukavasti, mutta kyllä oli kuula jumissa aina iltapäivällä. Maanantaista keskiviikkoon Harri oli työreissulla, niin jotenkin sitä vain pakotti itsensä illalla kävelylle, että saa päivään jotain vaihtelua. Aikalailla jo kävellessä hengästyy, hissuksiin joutuu kävellä. Mutta olen aika ylpeä itsestäni että kävelen sen puolitoista kilometriä kuitenkin. Loppuviikosta tein jo 3,5km lenkkiä. Oli aika suuri kynnys lähteä, mieli vielä menee kovaa kyytiä ja pitkälle, kroppa ei. Mitä ihmisetkin ajattelee, kun nuori ihminen kävelee hidasta vauhtia. Mutta pois sellaiset ajatukset, pääasia että kävelee. Puhelimen kanssa kyllä piti ensimmäisen kerran lähteä ja soittaa siskolle, että sai käsille jotain tekemistä ja suojamuurin ympärillensä. Seuraavilla kerroilla oli jo paljon helpompaa. Vanhaa herraakin vein lenkille ja hyvin jaksoi. Ja tuntui nauttivankin. 

Mieliala on ollut vähän blääh, melkein masentunutkin ja jollainlailla toivoton, mutta luulen, että olen ollut vain suurelta osin tylsistynyt. Toisaalta se saattaa olla jonkinlaista alistumista nykytilalle. Tai sopeutumista. Kauan siinä menikin. Tai, kuten kaverin kanssa puhelimessa juttelin, olen niin ääripäiden ihminen ja elän oman mieleni draamasta, että nyt kun on ollut niin tappavan tasaista, olen ihan ihmeissäni. Nauttinut olen kuitenkin syksyn tuoksusta ja väreistä.

Villapaita valmistui, jokohan nyt riittäisi paidat itselle kun niitä on jo kolme 😁 Harrille ajattelin tehdä toisen, sinisävyiseen harmaaseen on langat jo valmiina. Tapsalla oli Dropsin Merino Extra Finet tarjouksella, tehtiin Elsan ja Minean kanssa sinne retki lauantaina. Tytöt käyttää paitojansa sisällä ja Aada ainakin on herkkä Lettlopin karkeudelle, niin teen heille paidat merinovillalangasta. Minean otin valitsemaan omat värinsä, Aada halusi harmaata ja pinkkiä, ne oli helppo valita. Meinasi sieltä sukkalankaakin tarttua joukkoon, mutta pysyin tiukkana. Pitäisi jo opettajien joululahjasukkiakin aloittaa, jos vaikka leikkaus tekee pitkänkin tauon kutomiseen. Meinasin tehdä opeille vaihteeksi lapaset, mutta otti niin lujille tyttöjen lapasten teko, etten viitsi. Sukat tekee rakkaudella, ei mene hermot peukkujen kanssa väkertämiseen. 

Perjantaina kävin sydämen gammakuvauksessa ja ensi viikolla on magneettikuvaus ja vartalon tt. Sitä seuraavana maanantaina lääkärille ja seitsemännelle hoidolle. Loppusuora häämöttää jo, ainakin toivottavasti. Kynnet on vielä sormissa, toistaiseksi. Keskisormen kynsi on melkein irti, mutta niin paljon kiinni ettei tohdi poiskaan repäistä. Merisuolakylvettelyt auttoi pakottaviin kynnenalusiin. 

Taidan käydä kuvausreissuilla katsomassa josko löytyisi jotain nättiä tulossa oleviin häihin, päähineen jo tilasin. Katson sitten kumman laitan päähäni, tupeen vai juhlamyssyn. 

Me ei niin Jetin kanssa piitata valokuvattavana olosta, mutta ei kai sitä aina tartte parhaimmillansa kuvassa olla.