Leikkauspäivän aatto

 Huh, jopas tässä alkuviikosta on ehtinyt tapahtua! Tiistaina käytiin Harrin kanssa kirurgian polilla. Olipahan reissu. Aluksi pari kertaa siirrettiin aamusta aikaa ja lopulta mentiin kuitenkin samoihin aikoihin kuin alunperin pitikin. Vähän meinasi tulla kiire, kun 25min ennen vastaanottoa tuli soitto, että päästäisiinkö sittenkin lähtemään heti. Olin vielä aamutakissa ja sairaalalle ajaa 20min😁 Ei myöhästytty kuin 5min. Piirsin kulmakarvat autossa aamuhämärässä ja meni suunnilleen oikeille kohdille 😁 Ihana entinen koulukaveri kirran polilla sai ajan järjestettyä samalle päivälle, vaikka alkuun näytti siltä, että siirtyy kaksi viikkoa eteenpäin. Vaikka olisipahan tuo siirretty varmasti vaikkei koulukaveri olisikaan. Mukava vain asioida puhelimessa tuttujen kanssa 😊

No, vastaanotolle kun päästiin, niin melkein lennosta paidat pois ja tissit tiskiin. Onneksi en ole turhan kaino. Plastiikkakirurgi oli mukana myös, kun oli epäilyä, ettei ihoa riittäisi haavan sulkuun ja jouduttaisiin virityksillä sulkemaan väliaikaisesti. Mutta ihoa piisaa ja normaalisti saadaan tehtyä rinnan kokopoisto ja kainalon tyhjäys. Aikakin varattiin jo 13.12., ja tapani mukaan sanoin "sopii", vaikka olinkin ajatellut leikkausta vasta ensi vuoden puolelle. Lääkärin jälkeen mentiin rintasyöpähoitajalle, jonka kanssa keskusteltiin mm. voinnista, töihinpaluusta, toimeentulosta ja tulevasta leikkauksesta ja sen jälkeisistä asioista. Eniten minua pelottaa käden toimintahäiriöt. Luulen olevani valmistautunut rinnan poissaoloon, mutta sen näkee sitten tietysti vasta kun se oikeasti on poissa. Lopuksi kävin vielä labrassa ja haettiin Harrin kanssa lounassalaatit kahviosta mukaan ja suunnattiin kohti kotia.

Eilen soitti hoidonvaraaja kirurgialta ja käytiin läpi leikkaukseen liittyvät esivalmistelut. Tänään hän soitti uudestaan ja tarjosi peruutusaikaa huomiselle. Sanoin taas "sopii", ja niin sitä mennään sairaalaan jo huomenna! Hui. Toisaalta ei ehdi kauaa jännittää. Vähän oli pasmat sekaisin sen jälkeen enkä oikein tiennyt mitä pitäisi tehdä. Mielessä kävi suursiivot ja vaikka mitä, mutta ei nyt sentään. Joululahjat meinasin paketoida, mutta joulupaperia ei ollutkaan. Viimeistelin viimeisen opettajan sukan, mutta kaksi kertaa piti purkaa. Ensimmäistä kertaa elämässäni 😁 Vähän taisi olla ajatukset muualla ja katsoinpahan samalla vielä Australian big brotheriakin. Josko kolmas kerta toden sanoisi, sen ehtii vielä illalla tehdä. Piti tänään mennä vanhojen työkavereiden kanssa teatteriin (vaikka inhoan teatteria; niin paljon rakastan vanhoja työkavereitani), mutta peruin sen kuitenkin, että saa olla perheen kanssa vielä illan ja valmistautua henkisesti leikkaukseen.

Eilen sain myös toisen huippupuhelun, syöpätautien polilta. Hoitoaikaa siirrettiin leikkauksen takia, ja samalla kuulin ylävatsan magneetin tuloksen. Maksassa ei ole enää metastaaseja ❤ Arpikudosta vain, mutta ei syöpäsoluja. Itkuhan siinä tuli. Eikä sitä meinaa vieläkään käsittää. Rinta kun poistetaan ja kainalo tyhjätään, niin taidan olla syövätön, tai paremminkin kasvaimeton. Aika huippua. Sitten vain toivotaan, että se pysyisikin niin.

Paljon olen tsemppejä saanut huomiselle, kiitollinen niistä ❤ Lauantaina sitten takaisin kotiin, jos kaikki on mennyt hyvin. Kotiin teetä maistelemaan, sain ihanan yllätyspaketin eilen ❤ Viittä eri teetä ja sihdin, kolmea olen jo maistanut, ihan huippuhyvää on!