Hyvät uutiset olikin vaikeaa ottaa vastaan

 Uusi vuosi 2022. En ehkä kuolekkaan tänä vuonna 😁 Kävin perjantaina onkologin vastaanotolla. Ei ollut kainalossa eikä rinnassa enää aktiivista syöpää ja maksahan oli puhdas jo aiemmin, joten terveen paperit olisin saanut jos ei alunalkaen levinneisyyttä olisi ollut. Aika huisia. Kysyin lääkäriltä onko realistista toivoa, että tämän vuoden saisin olla kasvaimeton, niin sanoi, että kyllä on. Lääkäri oli oikein iloinen hyvästä hoitovasteesta. Minä en meinannut sitä ensin ymmärtää, enkä tiedä ymmärränkö vieläkään.

Elsa laittoi eilen viestiä ja kehotti juhlistamaan ja palkitsemaan itsensä jotenkin näin hienosta tuloksesta. Hoksasin, että ei ole yhtään juhlafiilis. Olen joutunut niin syvälle siihen "se uusii kuitenkin ja kuolen kohta" -moodiin, että menee hetki kun siitä pääsee pois. En ollut tullut ajatelleeksikaan koko asiaa. Olen niin joko/tai -ihminen, että on vaikea löytää keskitie. Pelkään, että jos rupean iloitsemaan hyvästä, niin unohdan huonon mahdollisuuden. Ja jos ei voi iloita täysiä niin mitä se on? Pelkään sitä pudotusta huonoista uutisista jos rupeaa ihan tosissaan uskomaan siihen, että kaikki on hyvin. Huomasin myös, että olin ajatellut hyvän tuloksen olleen vain ja ainoastaan onkologian saavutus. Mitäs minä sitä juhlimaan. Mutta olinhan minä siinä osallisena 😁 Otin lääkkeet vastaan ja kestin sivuvaikutukset ja psyykkisen kuorman. 

Mutta kun tätä nyt on päivän pyöritellyt mielessään, niin uskon sen olevan mahdollista. Siis sen, että iloitsee nyt hyvästä tuloksesta, tietäen kuitenkin, että tauti voi uusia. Eivät ne ole toisiaan poissulkevia asioita. Pitää realiteetit mielessä, mutta iloita siitä että on nyt "terve". Se on sitä hetkessä elämistä. Nyt alkaa treenaaminen erää numero kaksi varten. Näen mielessäni Rocky -leffat ja kuulen Rockyn treenitunnarin 😁

Sädehoito tulee, Vaasasta ovat minuun yhteydessä. Vasta-aineet jatkuvat toistaiseksi, mutta ei välttämättä sittenkään lopun elämääni niinkuin kuvittelin. Taysia konsultoidaan sekä siitä että hormonihoidon aloituksesta. Hormonireseptorit olivat niin pienet, että sitä ei välttämättä tarvita. Kardiologille tehdään lähete sydämen vuoksi, koska vasta-aineet saattavat pitkässä juoksussa kuulemma rassata sydäntä. Kuvaukset jatkuvat toistaiseksi kolmen kuukauden välein. 

Kirurgian kontrollikin meni hyvin. Tehokas ja nopea käynti. Kättä ei testattukaan (vähän harmitti kun olin niin treenannut), paitaa riisuessani kirurgi näki liikeradan ja se riitti. Nestettä otettiin taas desin verran pois. Hoitajalta sain tekotissin (eli rintaproteesin...) ja yhdet liivit jemmavarastoista. Niitä ei nykyään enää saisi, mutta hänelle oli varastoa kertynyt. Proteesiliivit ovat melko arvokkaita, n.40-60e. Askartelin vanhoista urheiluliiveistä proteesiliivit, kun suurensin vähän toppauksen reikää. Kätevä emäntä. En kyllä proteesia juuri kotona pidä. Ei tuo jäljelläkään oleva rinta nyt niin suuri ole, että se epätasapainoa aiheuttaisi. Kysyin kontrollissa kuinka suositeltavaa uuden rinnan teettäminen on, niin vastasi vain, että yleensä naiset haluavat sen. Katsotaan nyt miten vuosi menee ilman ja meneekö hermot proteesin kanssa pelaamiseen. Ulkonäöllisesti arpi ei haittaa edelleenkään. Ajattelin vähän sitäkin, että pitääkö kaikki arvet aina peittää? Haluaisin näyttää tytöille, että ei tarvitse. Voin olla naisellinen nainen, vaikka vain yksirintaisena.

Alla viikonlopun projekti, impossible puzzle. On siinä tunnin jos toisenkin saanut vierähtämään. Ostin sen Aadalle(itselleni) joululahjaksi. On Aadakin siihen muutaman palan laittanut 😁 

Ei ole palapelin lomassa juuri kutoa ehtinyt, Aadan villapaita on kuitenkin jo tällä mallilla:

Kolmelle ystävälle on vauva syntymässä keväällä (ihanaa❤), saisi vauvaneuleprojektejakin jo aloitella. Ja kolme islantilaistakin on suunnitteilla tälle vuodelle. Ja useammat sukat. Täytyy siis pistää töpinäksi😍 (Tähän kohtaan mielikuva The Joulukalenterin Pentti Niikseen "Mitä mahdollisuuksia!".) Ei mikään ihme, että lankavarastoja vähän kertyy kun mielessäni teen huimasti enemmän kuin kädet ehtii tuottaa. No, lomalaisten lomat loppuu huomenna ja arki palautuu normaaliin. On taas muutama tunti tehokasta "työaikaa" aamupäivällä kun tytöt on koulussa ja mies töissä. Vaikka eipä minun kutomiset pelkästään siihen rajoitu 😁