Ollamöllöttelyä

 Päässä sutii aikalailla tyhjää. Vähän nyt sellaisella selviämismoodilla tässä mennään. Sädehoitoa odotellessa, torstaina alkaa. Vähän jänskättää napsahtaako se korona kohta jo meidänkin kohdalle. En sitä nyt muuten kummemmin pelkää, mutta kurjaahan se on, jos hoitoja joutuu siirtämään. 

Viime viikonloppuna oltiin Vierumäellä mökkeilemässä siskojen perheiden kanssa. Tosi kiva reissu oli, lapset varsinkin innoissaan kun serkkujen kanssa sai leikkiä. Luistimia kokeilin pitkästä aikaa ja pulkkamäkeenkin pääsin. Vähän sellainen varovainen äiti -fiilis tuli kun huomasin useampaan otteeseen varoittelevani lapsia mistä ei saa laskea, ainakaan kahdestaan tai kolmestaan... Hämärästi muistin vauhdin hurman lapsuusajoilta ja samalla näin kauhukuvia ilmalennoista ja katkeavista raajoista🙈

Uimahalli oli tietysti lasten kohokohta ja sanotaanko näin, että ihme jos sieltä ei tuliaisia saanut.. Tuli mieleen yksikin syysloma ennen koronaa Ikaalisten kylpylässä kun ei paljon mahtunut kuin paikoillaan lillumaan. Positiivista oli kuitenkin se, että se tuntui normaalilta, ei pelottavalta. Toisinsanoen tästä sosiaalisesta eristäytymisestä ei ole tullut uusi normaali, vaan tämä on väliaikainen vaihe. Toivottavasti.

Väsynyttä ollamöllöttelyä ja ehkä vähän sitä aivosumuakin tuppaa nyt olemaan. Päivät menee eikä meinaa oikein mistään saada kiinni eikä mitään jaksaa. Ajatus ei oikein kulje. Olen opetellut taas vain olemaan, ja se on ehkä ihan ok tähän kohtaan taas. Odottelen, että se suunta ja inspiraatio tupsahtaa taas. Toiset sanoo, että pitää itse olla se liikkeellepaneva voima ja tehdä, vaikkei sitä "tunnetta" niin tulisikaan. Että jossain kohtaa se sitten loksahtaa. Minä olen havainnut hyväksi sen, että odottaa oikeaa hetkeä, sen tuntee kyllä sitten. Hissukseen, ihan niinkuin yhdessä mainoksessakin hoetaan. Hyviä asioita olen sillä tavalla saanut. Kuulostelemalla osaa tarttua tilaisuuksiin, kun niiden aika on. Pitää antaa tilaa sille, ettei tee mitään. Hoen aina lapsillekin, että tylsyys on luovuuden lähde, että joskus vaan pitää olla tylsää ja siitä kannattaa osata nauttia. Sekin on sitä tasapainon hakemista ja vähän itsensäkin kuuntelemista. Olen ollut niin kova tekemään ja viuhtomaan koko äitiysikäni, ettei siinä paljoa ole joutanut olemaan vaan. Nyt huomaan kerta toisensa jälkeen palaavani tähän asiaan. Että rauhoitu äläkä ressaa. Ei tarvitse koko ajan tehdä jotain ja olla tarpeellinen ja hyödykäs. Kyllä kelpaan muutenkin.

Asiasta toiseen, ostin heräteostoksena flamingokukan! Kaksi olen jo tappanut, josko kolmas kerta toden sanoisi. Tykkään siitä niin kovasti ja harmittaa kun olen sen hoidossa epäonnistunut. Kuulen mielessäni vieläkin yhden kukkakauppiaan huudahduksen, että "lantaa, lantaa!" Ehkä nyt osaisin tehdä kasvualustasta sopivan ja lannoittaa tarpeeksi. Eikä kovin monen flamingokukan tarvitsisi enää kärsiä. Orkideamulta odottaa orkideaa, joka ei malta lopettaa kukkimista. Sekoitan siitä ja mullasta kukkaselleni alustan. Ja kastelen. Ja lannoitan. Mutta en hukuta.

Taidanpa pitää blogissakin tuumaustauon ja ollamöllöttää nyt ihan rauhassa enkä ressata. Talvilomaa vietetään viikolla 9, taidan talvilomakuulumiset seuraavaksi kirjoittaa sitten viikolla 10. Silloin on sädehoitokin sitten jo loppusuoralla. Tämän viikon lopulla juhlitaan Minean 9v. synttäreitä.