Syöpä ei ole uusinut

 Ei ole uusinut ei ❤ Ei se tietysti odotettavissakaan ollut, mutta tottahan se jännitti. Lääkäri oli edelleenkin hyvin tyytyväinen, että on ollut näin hyvä lääkevaste, täydellinen lääkevaste. Sanoi, että nyt vain tehdään vasta-ainehoidot minulle mahdollisimman helpoiksi ja seuraavat kuvauksetkin otetaan vasta joskus loppukesästä. Jos kaikki menee hyvin ja parin vuoden päästä on edelleen hyvä tilanne, voi olla, että arvioidaan vasta-ainehoidon tarvetta uudestaan. En muista oliko se lääkäri vai äiti vai kenties minä itse joka sanoin itselleni, että saa unohtaa syövän nyt toistaiseksi. Ja muistan heti pienen ahdistuksen ja vastustuksen ajatuksen tulleen heti sen jälkeen. Nyt olisi sitten lupa aloittaa taas tavallinen elämä.

Ja minähän aloitin, heti kunnolla ja täysillä.. Aktivoin salikorttini uudelleen pari viikkoa sitten, ja ai että on ollut ihanaa käydä salilla. Ensimmäisellä kerralla oli ihmeellistä pukea salivaatteet ja laittaa salisukat jalkaan, ihan niinkuin ennen. Ja onhan se aika ihmeellistä aina vain. Aloitin heti vanhaan malliin lihasmassaohjelmalla. Ensimmäisellä kerralla maastavetoa ei pystynyt "isojen poikien ja tyttöjen" tangolla tekemään, kun silmissä musteni, ja kyykytkin piti tehdä pikkutangolla. Mutta siitä se vain lähti, ja toissakerralla tein jo penkkipunnerrusta. Miten mahtava olo tuli, kun siihen yksitissisenä pystyin. Kuormaa ei ollut kuin 30kg, mutta se ei haittaa mitään😁 Proteesia en ole salilla pitänyt, aluksi vähän jännitti, mutta sitten tuumasin, että jos ei ole yksitissistä tähän mennessä nähnyt, niin nyt on sen aika. Ylpeänä pää pystyssä, ylpeänä omasta tekemisestäni. 

Lapasestahan se vähän lähti, kuten tietysti olisi pitänyt arvata. 3-4x viikossa kuntosali ja päälle vielä kotitreenit vastuskuminauhalla. Sitten vielä välillä unohtuu välipala, hiilihydraattia ei malta ottaa tarpeeksi pääruuilla ja iltapalaan ei jaksa aina panostaa. Yön matalimmat sykkeet ovat pyörineet viime viikon aikana 60-70 välillä enkä ole nukkunut niin hyvin kuin ennen. Välillä on vähän närästänyt, mutta en viitsinyt vielä vatsansuojalääkettä aloittaa (koitan välttää sitä aina viimeiseen asti). Tänään sitten tuli stoppi. Huonosti nukutun yön jälkeen heräsin siihen, että vatsaa viilsi ja aamupalan aikana meinasi tulla oksennus, hikoiluttaa ja tykyttää. Hetken taistelin pystyssä mutta piti luovuttaa ja laittaa maate. Nelisen tuntia siinä vierähti makuulla, joka paikkaa särki eikä mikään asento ollut hyvä. Ei sentään oksennus tullut kuitenkaan. Nyt on jo voiton puolella ja puin jopa päivävaatteet päälle 😁 Täytynee nyt vähän vähän himmata, vaikka harmittaa ihan kamalasti. Panostaa syömiseen ja malttaa ottaa päikkäreitä. Tehdä vähän kevyempää treeniä salilla, vaikkei millään malttaisi. En ole vielä entisessä kunnossa, en voi aloittaa samasta pisteestä mihin jäin. Enkä samaan tahtiin kuin aiemmin. Pitää aloittaa aika paljon kauempaa. Kyllä tässä hyvinkin kesä menee kuntoutumiseen, jotta olen syyskuussa valmis aloittamaan työt. 

Mainitsin viime viikolla esimiehelleni, että tunnistan voimavarani ja rajani. Hups. Henkiset voimavarani ja rajani ehkä tunnistankin, tästä eteenpäin ehkä myös fyysiset 😁 Oli ihana käydä töissä. Pitkästä aikaa, viimeksi kävin joskus marraskuulla. Heti se inspiroi. Sairaanhoitaja -lehdessä oli mahtava artikkeli aistihuoneesta asukkaille, ja rupesin jo suunnittelemaan, miten sen saisi toteutettua omassa työpaikassani. Ehkä voisi tehdä jonkun kannettavan version, missä olisi virikettä hajuaistille, tuntoaistille, kuuloaistille ja miksei makuaistillekin. Jämälankoja on vaikka kuinka paljon, voisinkin valjastaa tytöt tekemään lankatupsuja/palloja, mitä ne nyt on. Niistä voisi tehdä tyynynpäällisen tai jonkin hypistelytaulun tai jotain. Ja vaikka mitä kaikkea. 

Meinasin, että olisin tänä vuonna pitänyt kirjaa langankulutuksesta. Kuinka monta kiloa käytän tänä vuonna. Niin se on jäänyt. Miksei vieläkin voisi aloittaa, yhdet sukat ja yksi vauvanpeitto ovat vasta lähteneet maailmalle. Sukkien kulutuksen näen ohjeesta ja muutama vauvanpeitto tuossa vielä odottaa uuteen kotiin lähtemistä, joten niistä voisin punnita. Lasketaanko viime vuonna aloitetut työt? Keskeneräisiä olen nyt yrittänyt urakoida valmiiksi. Miksipäs ei, tänä vuonna ne ovat valmistuneet. Sain jopa yhden ikuisuusprojektini valmiiksi, mustan neuletakin, jonka olen aloittanut ennen Aadan syntymää. Ei se enää päälle mahdu (tai kiinni ainakaan), mutta tulipahan valmiiksi 😁 Tai no, napit pitää vielä ostaa, mutta muuten se on valmis. Kuvatkin olisi kivat, niin saisi tännekkin niitä jakaa. Pitäisi opetella kuvaamaan muistot talteen. 

Eipä ole leskenlehtiä vielä näkynyt. Saisi minun puolestani jo tuo lumen sataminen loppua. Töyhtöhyypän luulen nähneeni jo, mutta en ole ihan varma. Siinä lintu joka tuo onnellisen olon joka kerta. Töyhtöhyypän huutelu on kevään ja kesän kohokohtia, silloin tietää olevansa kotona ❤

Oli tämä kolme viikkoa olevinansa vähän pitkä väli kirjoittaa, kattellaan pääsiäisen jälkeen mitä kuuluu 😊