Hannalle kuuluu nyt ihan hyvää

 Nyt on saatu kesäisistä keleistä nauttia❤ Tuomi rupeaa olemaan siinä liipasimella jo. 

Sain perattua yhden kukkapenkin melkein kokonaan rikkaruohoista, kaksi 150l roskasäkkiä niistä tuli. Siirsin muutaman pionin siihen, jänskättää kuinka niiden käy. Oli aivan valtavan suuret juurakot jo! Eikä varmaan olisi tähän aikaan saanut pionia siirtää, mutta siirsinpähän kuitenkin. Alunperin ruusupenkiksi suunnitellusta penkistä onkin tulossa pionipenkki. Ehkä näin kahdeksan vuoden jälkeen jo saa luovuttaa ruusujen kanssa, jos joka vuosi on pitänyt ainakin puolet taimista uusia.. Jatko taitaisi olla kyllä taimien pahoinpitelyä.

Ihan hyvin niillä toistaiseksi näkyy menevän, siirretyillä pioneilla

Toisin kuin näillä etualan akileijoilla jotka siirsin...

Seuraava työmaa on tässä😁 muutama rikkaruoho eksynyt joukkoon. Vaikka miksei tuo voikukkakin kauniisti kuki🤣

Kylvin myös porkkanat. Siemenet lähti heräteostoksena Hankkijasta mukaan. Kahta lajia porkkanaa, keltainen kesäkurpitsa ja avomaan kurkku (pitkä) ja salaattikiinankaali. Kesäkurpitsa ja kurkku pääsivät eilen ruukkuihin itämään, salaattikiinankaali ohjeistettiin esikasvattamaan vasta kesäkuun puolessa välissä. Viime vuoden salaatinsiemeniä kylvin ruukkuihin terassille. Meinasin tehdä niin jo viime vuonna, mutta niin ne vain kasvimaalle kylväytyivät. Ystävältä saatu minttu sai uuden kodin myös ruukuista. Se on tähän asti viettänyt kiertolaiselämää omaa paikkaansa hakien. Nyt ajattelin kasvattaa sitä kesäkukkien tapaan ja nostaa talveksi aina varastoon. Joutuu tänä vuonna säästämään puutarhainvestoinneista, kun pitää talokin maalata. Jeij, maalausta! Vapaaehtoiset saa ilomielin ilmoittautua talkoisiin😁 Aikuisiällä ilmaantunut korkeanpaikankammo jakaa meidän osuudet niin, että minä maalaan sen mitä maanpinnasta ylettyy, Harri hoitaa siitä ylöspäin. Dilemma vain on nyt se, että sävyttääkkö maalia napsun harmaampaan niinkuin alunperin olisin halunnut, vai mennäkkö tällä samalla sinisen sävyllä mistä en oikein ikinä tykännytkään? Toisaalta siihen on jo niin tottunut, että hieman ahdistaakin ajatus talon värin muuttamisesta. Jännä juttu. 

Ah, pesä ❤ Terassipesä. Ihmisen paras paikka kesällä. Haettiin patja ja tyynyt talvisäilöstä ja ai että on ollut ihana kölliä siinä. Ajattelin jopa, että ehkä nukun siinä tänä kesänä yönkin. Ötökkäverkko olis kyllä kova sana. 

Ihmisen paras paikka. Koirilta pääsy kielletty, sorry..

Ja grilli pitää mainita myös! Grillikausi korkattiin lauantaina. Omien ruokamieltymysten muututtua kokeiltiin ensimmäistä kertaa kanavartaita, ja ai että oli hyvää. Eikä tullut ähky ja huono olo mitä yleensä grillisetin jälkeen. Laitettiin kanafilettä, ananasta, paprikaa, herkkusientä ja makkaraa (minun makkarat kyllä meni tytöille, kun heille ei maistunut muu kuin kana tuosta setistä..) Paprikan tilalle voisi ehkä ensi kerralla koittaa vaikka maissia. Lisäksi laitettiin vielä grillikasviksia, mutta ne olivat kyllä täysin turhat tähän settiin enää. 

Psyykkistä hyvinvointiani olen tässä pohdiskellut muutaman ihmisen sitä tiedusteltua. Vertaistuettavani kanssa (vaikka vertaistuki kyllä kulkee molempiin suuntiin❤) ollaan paljon juteltu, ja kovasti samanlaisia ajatuksia on. Kävin hoidolla viime perjantaina ja siinä tovi hoitajan kanssa juteltiin. Voin mielestäni kyllä aika hyvin tällä hetkellä. Ja välillä se vähän on outoakin. "Mikä ristus ny o ku ei aharista" (anteeksi eteläpohjalaiset jos käytän tätä väärässä kontekstissa). Väistämättä ajattelen, että onko kaikki nyt ihan hyvin, kun kaikki tuntuu olevan hyvin. Työnnänkö mälsät jutut vain pois, niin kuin on ennen ollut tapana, vai eikö niitä mälsiä juttuja nyt vain ole. "Älä ota sitä vakavasti (älä vaivu synkkyyteen)", (kuinka moni kuuli sen mainosrallatuksen päässään?) on ollut mottoni ja pyrkimykseni nuoruudesta saakka. Ehkä nyt vain osaa olla ressaamatta. Ja minusta on vähän ruvennut tuntumaan siltä, että ehkä hormonimyrskyistä pääseminen on sittenkin ollut ihan hyväkin juttu. Nyt taisi vaihdevuodet tamoksifeenin myötä tulla. On meinaan aika tasainen fiilis. Vaikka voi olla tylsää ajoittain, niin ei ole ollut hermo niin kireällä kuin ennen. Äiti ei ragee niin paljon 😁 Tai sitten nyt vain on taas joku tasaisempi kausi, tiedä häntä.

Tuntuu, että olen saanut karistettua sairauden leiman mielestäni, ja elän nyt "tervettä" elämää. Työhön paluu vähän jännittää, joskin odotankin sitä. Työhön paluu on sitten melkein se viimeinen askel "normaaliin" elämään. Vaikka eipä se normaali elämä nyt välttämättä mitenkään niin tavoiteltava asia ole, vähän pitää omaa maustetta siihen lisätä. Vähän niinkuin Jeti, joka on päättänyt, että vanhoilla päivillä on joskus ihan ok kävellä keskellä kulkuväylää (se on täällä maalla mahdollista). Ei aina jaksa kulkea tien reunassa niinkuin pitäisi. Viis siitä vaikka hihnan toisessa päässä menee hermo. Tähän piti tulla video Jetistä kulkemassa keskellä tietä, mutta enhän minä sitä saanut lisättyä..