(Taas) lepoviikko

Niin siinä vain taas kävi, että kroppa sanoi taas ei jaksa enää. Tällä kertaa uskoin sitä jo vähän aiemmin kuin viimeksi. Pitkin hampain pysyin pois kuntosalilta. Tähtiportissa pääsin jo kauteen viisi. Vaikea viikko kaikin puolin. Vihaan sitä, että väsytttää. Huomasin ajattelevani, että tässähän on käyty melkein kaksi kuukautta salilla, nythän pitäisi olla jo sytostaatteja edeltävässä kunnossa. No ei ole. Tottahan sen ymmärrän järjellä, mutta koville ottaa ja ärsyttää. Hätähousun pitää taas vähän rauhoittua. Mutta hyödyllisiä havaintoja siinä mielessä, että tulee itsellekkin selväksi, etten työkuntoinen vielä ole. Haihtuu mielestä kaikki epäilykset, olisiko sittenkin vain pitänyt mennä jo töihin. Paljon päivän aikana saan tehtyä, mutta pienissä pätkissä. Välillä aina pitää levätä. Palautuminen tuntuu ottavan aika kauan. Tuntuu unohtuneen se nöyryys, minkä sytostaattien aikana saavutin. Nyt sitä täytyy taas palautella mieleen.

Pihahommia vähän tein, siivousta lähinnä. Suurinta kukkamaatani siivotessa paljastui myyrien talvenaikaiset bileet. Melkoista runtua on vedetty. Ehdin jo unohtaa myyrien olemassaolon pupuja vihatessani. Tuhot onneksi näyttäisivät jääneen melko pieniksi. Syysleimut näyttää maistuneen, mutta ilmeisesti ne ovat jo niin vahvoja/vanhoja, että ovat pienen maistelun kestäneet. Osa tuntui olevan vähän heppoisesti maassa kiinni, mutta uutta alkua tekivät kuitenkin. Täytyy muistaa syksyllä istuttaa paljon narsisseja, josko ne pitäisivät myyrät loitolla. Narsissit muutenkin näyttäisivät olevan luotettavia kukkijoita, vuodesta toiseen ne nousevat ja kasvavat, kun taas tulppaanit väsähtävät vuosi vuoden jälkeen. Vähän jo siirtelyhommiinkin pääsi. Yhdessä kukkapenkissä joutuu lapiohommiin ihan tosissaan, kun juolavehnä on taas vallannut siitä kolmasosan. Jännittää kuinka raskaita lapiohommia jaksaa. 

Lauantaina tyhjättiin (Harri tyhjäsi) puutarhakompostin vesisateessa (tosirakkautta). Vähän oli toinen puoli jäässä, mutta valtavasti hyvää katemultaa sieltä tuli ❤ Melkein täyteen se tuli uudestaan tämän kevään roskista, mutta eikö se siitä painu jahka vettä sataisi. Kompostista löytyi muuten kuunliljan juurakko, minkä ilmeisesti olin ruohottuneena nakannut sinne tai muuten vaan "kuolleena". Nyt siinä oli muutama silmu jo tulollansa, ja se sai uuden elämän kukkapenkissä muiden kuunliljoen vierestä ❤

Äitienpäivälahjaksi sain ihanan itsetehdyn taulun, liitutaulun, kaksi ihanaa korttia ja keittiövaa'an ❤ Lounaan Harri haki Ilmajoen Kestikartanolta ja jälkkäriksi sai itsetehtyä juustokakkua. Ehkä ne musta vähän tykkää. 

Eilen pääsin taas ihastelemaan pientä vauvaa. Vaipanvaihtokin vielä muistui mieleen hetken mietinnän jälkeen. Sitten hän nukahti rinnan päälle soffannurkassa❤ Myös tälläisen kaverin sain syliin.

Vähän niinkuin inspiraatiokin iski, ei sille langalle mille odottelin, mutta toiselle kesälangalle kuitenkin. Erikoinen pinta, kuvassa työn nurja puoli. Saas nähdä minkälainen siitä tuleekaan. Innolla odotan. Edestäpäin se näyttää tältä:

Novitan Kaislaa ja melkein 30v. vanhaa virkkauslankaa, mistä piti tulla virkattu kesähame. Kesken on jäänyt projekteja jo pikku-Hannallakin😁

Vaunulenkillä Ahonkylässä näkyi myös piiiiitkästä aikaa sammakonkutua❤ En kestä miten ihanaa.

Kyllä oli kuulkaa vaikea viikko viime viikko, mutta sammakonkutu (ja Elsa ja vauva ja kissa ja insipiraatio ja tietysti ihanat äitienpäivälahjat ja niiden antajat) käänsi suunnan taas ylöspäin syvästä montusta ❤ Ei sitä vain yksin pärjäisi, vaikka yksinäisyyteen taipuvainen mörkö olenkin. 

Nyt muuten alkaa olla vuosi rintasyövän ensioireista. Melkoinen vuosi. Tärkeä vuosi.