Tieto hyväksymisestä perhekuntoutuskurssille

Päästiin levinnyttä rintasyöpää sairastavien perhekuntoutukseen Turkuun Meri-Karinaan kesäkuulla❤ Kurssin tavoitteena on "edistää koko perheen henkistä jaksamista tilanteessa, jossa vakava sairaus on jatkuvasti läsnä. Löytää keinoja arjessa selviytymiseen ja antaa mahdollisuus koko perheelle tunteiden käsittelyyn. ...Osallistuminen ohjelmaan tukee koko perheen tunneyhteyttä, vuorovaikutusta ja arjessa selviytymistä" Odotan kovasti, vaikka mörköpuoli minusta jo jännittääkin keskusteluryhmiä ja yhteiskivaa. Odotan sitä, että lapset ja Harri pääsisivät ammattilaisten kanssa käsittelemään omia tuntemuksiaan. Vuoteen on mahtunut monenmoista, eikä minulla suoraansanottuna ole hajuakaan siitä mitä muiden päässä liikkuu. Kommunikaatio ei ehkä ole sitä vahvinta osaamista meidän taloudessa. Harri tässä vitsillä heitti yksi ilta, että "aina saa pelätä että joku kuolee". Vaikka hän taisi siinä yhteydessä tarkoittaa eläimiä, niin ehkäpä tuo on vuoden aikana pelännyt vaimonsakin menettävänsä. 

Kommentin tausta oli se, kun toisen hamsterin häkkiä siivotaessa hamsteri on sellaisessa pienessä läpinäkyvässä kuljetuslaatikossa, ja Harri näytti hamsteria Jetille, jolloin hamsteri jähmettyi niille sijoillensa 😁 Eikä liikkunut sen koommin ennenkuin se laitettiin takaisin häkkiinsä. Miksei pienet jyrsijät voi järkytykseenkin kuolla 🙈 Edellisen yön taas Jeti oli nukkunut tapojensa vastaisesti keittiössä samassa paikassa koko yön eikä makuuhuoneessa niinkuin se yleensä tekee. Vaikkei se nyt varsinaisesti jatkoajalla vielä ole, niin tuskin tässä valtavasti vuosia enää jäljellä on. Tullessaan nukkumaan siis Harri ihmetteli Jetiä ja kun aamulla löysi sen samasta paikasta, niin joutui tarkasti katsomaan, että hengittääkö se.

Odotan myös kovasti sitä, että perheenä mennään johonkin ja tehdään jotain mukavaa, ts. lapsille elämyksiä. Onhan tämä ollut lapsille siinäkin mielessä rankka vuosi, että äiti ei ole jaksanut oikein mitään tehdä eikä minnekkään lähteä. Ties vaikka samalla reissulla käytäisiin Muumimaassakin, kun siellä suunnalla ollaan. 

Minua myös jotenkin häiritsee se, että väkisinkin on ollut aika vahvasti omissa mietteissä, niin onko siinä samalla sitten pystynyt olla lapsille läsnä niinkuin olisi halunnut. Luonnollista varmasti, mutta silti se häiritsee. Lisään sen pitkän listan päähän mahdollisista traumoista, mitä tässä on tullut lapsille aiheutettua kun on äitinä olemista harjoitellut... Heh.

Luonto vihertää ihanasti❤ Maailman kauneinta vihreää. Sitä kestää vain hetken, pian se jo muuttuu kesän tummaksi vihreäksi. Ei siinäkään mitään vikaa ole, mutta kevään ensivihreä on silti kaikista kauneinta. Tuomissa on jo kukan alut, kieli pitkällä odotan niiden puhkeamista. Odotan myös sitä ihanaa tuoksua, joka aikoinaan kertoi pitkästä tulevasta vapaudesta, kesälomasta. Kuovi ja tuomi, ne on ne voimakkaimmat ihanien tunteiden herättäjät lapsuudesta. Joskin nykyään kuoveja vähän olkani yli pidänkin silmällä😁

Kovin tehokas en ole puutarhassa tällä viikolla ollut. Suunnitelmia on jos jonkinlaisia (niinkuin aina), mutta on ollut joko niin väsy tai niin kova tuuli ettei ole viitsinyt pihalle mennä. Paita sen sijaan on edistynyt ihan mukavasti. 

Vatsatautikin tänne rantautui, epäilen noroa kun tuli sekä-että ja kuumeen kanssa. Seuraavia uhreja odotellessa...

Kävin sittenkin vielä iltapuhteiksi vähän kaivuuhommissa perennoja siirtelemässä kun ei viitsitty kuntosalille lähteä uhkaavan vatsataudin takia. Hyvä mieli puutarhahommista aina tulee jahka vauhtiin pääsee.