Töiden alku

Viisi työpäivää takana. Tai oikeastaan viisi puolikasta työpäivää takana. Haahuiluahan nämä ensimmäiset päivät olivat, mutta sain kuitenkin päivitettyä ajantasalle asukkaiden kuulumiset sairasloman ajalta. Ihana oli nähdä työkavereita ja asukkaita. Ihan samaan tapaan ei ajatus luista mitä ennen, mutta voihan tuo olla vain alkukankeutta. Suuri muutos päivään, kun on ääntä ja liikettä ja paljon ihmisiä. Kotona on vain olla möllöttänyt yksin ja samojen ihmisten kanssa ja tehnyt samoja asioita päivästä toiseen. Eipä ole aivojakaan tullut jumpattua neuleohjeita ja sanahakuja kummemmin 😁 Ei ihme jos on käynnistysvaikeuksia aivotoiminnalla. Joka päivä on töiden jälkeen pitänyt illalla ottaa päikkärit ja oikein tyytyväinen olin, kun keskiviikkona töiden jälkeen alkoi jo viikonloppu. Sopivalta tämä 50% tuntuu näin ensimmäisten viikkojen jälkeen, ei ainakaan yhtään enempää vielä jaksaisi. 

Oikein olen ollut tyytyväinen itseeni kun olen ollut reipas ja pyöräillyt töihin. Ekoteko ja arkiliikuntaa. Jestas kun meinasin nääntyä ensimmäisenä ja toisena päivänä tuolla vajaan kahden kilometrin matkalla! Ajattelin, että kylläpä vain on kerrassaan huono aerobinen kunto. Mutta sitten pyysin Harria pumppaamaan vähän lisää ilmaa pyöränkumeihin, niin johan helpotti😁 Ehkä se kunto ei ihan niin huono olekaan. 

Leikkimökin kalusteet vielä odottaa katoksessa 

Ehdittiin vain talokin maalata. Tänä viikonloppuna Harri on ahkeroinut talon yläosat. Jotain pientä vielä on räystään alla maalaamatta ja ikkunanpielet ym., mutta siinä ei suurta vahinkoa käy jos ne jäävät ensi kevääseen. Minä olen viihtynyt niin hyvin kudin sylissä, että pihahommat ovat jääneet aivan hunningolle... Marjat sentään sain kerättyä melkein lehdettömistä puskista (ei tarvinnut pelätä luteita ym. ötököitä👍, sai mennä kunnolla puskaan sisälle), mutta porkkanat on aina vain maassa. Yksi kierros rikkaruohojakin pitäisi vielä kitkeä ennen talvea, perennoiden siirtelyt taitaa jäädä kevääseen. 

Kävin työkaverin kanssa taas Tapiolla (lankakauppa)🙈 Mutta sillai vaan "vähä reunoolta". Kyllä niitä neuleita valmistuukin, kaikki langat ei jää varastoon 😁 Sain villatakin valmiiksi, siitä kyllä vähän tulee kasarifiilis, en ole ihan varma tykkäänkö siitä. 

Kesäpaitakin valmistui ensi kesäksi, se on kiva rento neule.

Ehkäpä tuota punaista toppia en alle laittaisi sitten kun tämän ihan oikeasti päälleni puen🤭

Olen kauan hiniöinyt Dropsin Air -lankaa, nyt siitä paitalangat ostin kun niin hyvä tarjous oli. 

Erikoinen väri minulle, mutta jotenkin se sieltä hyllystä jutteli. Talviväri. Katsotaan miksikä talveksi se sitten valmistuu. Heti kyllä tekisi mieli aloittaa sitä, mutta täytyy nyt ensin tehdä kummitytön islantilaispaita ennenkuin Air:in kimppuun käy. Tai ainakin saada hyvälle alulle kummitytön villapaita ennekuin Air:in laittaa puikoille... 😁

 Voi ja se kavereiden mökkireissu! Kyllä oli mahtava reissu. Kertakaikkiaan. Vaikka on montamonta vuotta kulunut siitä kun viimeksi nähtiin, niin juttu lensi ihan niinkuin kouluaikoina aikanaan. Ei ollut vuosista tietoakaan. Mitä nyt kaunistuttu korkeintaan tässä välillä. Sää suosi elokuun viimeisenä viikonloppuna vielä ihanasti. Reippailtiin Tuhnunvuorella ja syötiin hyvin. Laukon kartanossakin käytiin kesäretkellä. Kierrettiin taidenäyttelyt, joista eritoten päärakennuksen Marjatta Tapiolan ja Kauko Lehtisen näyttelyt tekivät suuren vaikutuksen. Ja onhan Laukon kartanon miljöö aivan ehdottoman upea. 

Laukon kartanon päärakennus

Ja toinen voi! Eilen meille muutti uusi pienen pieni perheenjäsen, Nomi ❤ Aadan suruaika Nepusta on ohi ja hän oli valmis uudelle ystävälle. Hamsterin kasvatuksestakin jo haaveilee, mutta siihen nyt on vielä aika monta hamsteria aikaa.. 

Ensi viikolla pääsee taas salille, jeij! Tämä viikko on ollut lepoviikko. Vasen olkapää vähän meinaa reistailla, kävin sitä fysioterapeutille näyttämässä. Hän käsitteli ja antoi lämmittelyohjeita ennen salitreeniä, ensi perjantaina nähdään uudestaan. Taitaa olla juurisyy kireässä rintalihaksessa joka vääntää olkapään vähän väärään asentoon, ja kun sitä sitten kuormittaa (väärässä asennossa) niin ongelmia tulee. Arven alue kuulemma kuitenkin on ihan hyvä, ei ole paksuuntunut eikä kiinnikkeitä tuntunut (vai onko se sama asia..?) Ennen lepoviikkoa nousi maastavedossa 90kg, penkistä 40kg ja kyykystä 60kg. Penkistä olisi voinut kyllä nousta vähän enemmänkin, mutta siinä taitaa tekniikka olla kaikista huonoin, niin ei ihan koko potentiaalia saa käytettyä. 

Iloitsen uudesta elämänvaiheesta, vaikka se nyt alkuun vähän raskasta onkin. Ainakin vielä osaan olla armollinen itselleni, ei haittaa vaikkei heti kaikki muistu mieleen enkä heti kaikkea osaa, varsinkaan samalla tahdilla mitä ennen sairaslomaa. Eiköhän senkin aika vielä tule.