Syyslomalta

Syyslomaviikon loppu. Kerrankin lomaviikko on tuntunut pitkältä, hyvällä tavalla. Lauantaina lähdin tyttöjen kanssa Lempäälään mummulaan. Oikein autolla ajelin koko matkan itse ja perille päästiin. Keskittymiskyky ei vieläkään ihan priimaa ole, niin autolla ajo on aina vähän jännää. Siinäpä se ongelma oikeastaan nykyään onkin, kroppa toimii niinkuin pitääkin, mutta pääkoppa ei aina oikein pysy mukana. 

Heti lauantaina kävin ystävän kanssa lenkillä. Lenkkeily onkin ollut viikon teema! Jetin kanssa kävelyllä käynti ei oikein kovin tehokasta ole, mutta tällä viikolla on tullut reippailtua oikein kunnolla ja heti tuntuu, että kestävyyskunto parani huimasti. Aamupäivisin tein n. puolen tunnin lenkin ja iltaisin n.tunnin lenkin. Ai että oli ihanaa. Kotona ei ole meinannut aikaa löytyä kävelylenkeille, mutta mummulan täyshoidossa ei oikein muutakaan tekemistä ollut. Serkusten leikeistä oli välillä hyvä päästä hiljaisuuteen ja huomaanpa senkin jo, että kroppa kaipaa liikettä kun ei salille päässyt. Ensimmäistä kertaa elämässäni tunnen itseni liikunnalliseksi ihmiseksi, ja se on aika ihanaa. Seuraavalle kymmenelle viikolle aion kasvattaa kuntosalikertoja 4x/vko. Pääsee rääkkäämään itseään oikein kunnolla. Miksi? Koska minä voin. Ja se tuntuu hyvältä.

Sitä silmällä pitäen piti käydä Lempäälän Ideaparkista ostamassa vähän lisää treenivaatteita. Aadalle löydettiin uudet ulkohousut, kun viime vuotiset on jo 10cm liian lyhyet. Minean kohtalo on saada Aadan vanhat. Löytyi Mineallekin kuitenkin sisähousua ja pipoa, ettei aina vain vanhoilla joudu kulkemaan. En voi väittää enää nauttivani shoppailusta, mahdollisimman äkkiä pois vain. 

Keskiviikkona lähdettiin Ylöjärvelle veljen luo, siellä oltiin yksi yö ja tultiin torstaina kotiin. Torstaina illalla kävin vielä syöpäpiikillä, perjantai meni siitä toipuessa. Edelliskerralla tuli niin kovat sivuvaikutukset, että suosiolla otin koko päivän rennosti. Tällä kertaa ei tullut pistoskohta kipeäksi eikä ihan niin paljoa väsyttänyt, mutta nukuinpahan yöllä melkein 11h. Että ei se ihan suolavettä ole mitä sinne pistetään, mutta onneksi sivuvaikutukset ei kestä kauaa. 

Eilen kävin jo kevyesti salilla, tänään tein vähän pihahommia. Etupihalta on viimeisetkin lehdet tippuneet, ne haravoin pois. Sillälailla suurpiirteisesti, että jää nurmikollekkin vähän lehtiä ravinnoksi. Kovasti siivottavaa pihalla vielä olisi, mutta ei kertakaikkiaan meinaa motivaatio riittää sinne asti. Into ja rakkaus riittää sinne heinäkuulle asti, sitten meinaa hommat jäädä tekemättä. Ehkä tässä on vielä aikaa, jos ei, niin ensi vuonna jatketaan sitten. Eikai se nyt ole niin justiinsa. Ja aika ihanaa on sekin, että ajattelin olla kasvaimeton vielä ensi vuonnakin, ja tehdä uudenlaisia projekteja puutarhassa. Toivotaan että näin on.

Paljon oli tapahtumia yhdelle viikolle, mutta se ei kuormittanut. Osasin ottaa rennosti ja huolehtia palautumisesta. Nyt kohti ensi viikkoa ja uutta 10vkon treeniohjelmaa, jeij! Rääkätkäähän tekin vähän kehoa, se on kivaa - elämä rääkkää mieltä ihan pyytämättäkin. Pysyy tasapaino kohdillaan. Ja itsensä ylittäminen tekee aina hyvää. Enpä olisi minäkään uskonut, että tälläisiin liikuntasuorituksiin pystyisin, saatika sitten vapaaehtoisesti ja seuraavaa kertaa innolla odottaen.