Nyt en kyllä keksinyt mitään nasevaa otsikkoa.

 Tein eilen pienen puutarhakierroksen ja masennuin. Vähän meinasin sättiä itseäni, kun olen jättänyt pihan siivoushommat tekemättä. Harmitti. Hävettikin. Sitten tuumasin, että no ei sille enää mitään voi, ja keitin itselleni kupposen teetä ja istuin kutimelle 😁 Hetki siinä meni, että helpotti. Tietysti voisihan sitä olla ylpeä siitäkin, että on osannut ottaa rennosti ja priorisoida oman hyvinvoinnin. Jäähän silloin hommia tekemättä, mutta onpahan hyvä olla. Oma pakko-oireenihan (tai pakkoajatus) on suorittaminen, joten siitä vinkkelistä näitä asioita pohdiskelen. Edelleen vaativa minäni minulle vielä ajoittain kuiskii, että kelpaan vasta sitten, kun olen suorittanut tarpeeksi, tehnyt tarpeeksi. Onneksi enää harvemmin, ja osaan yleensä katkaista sellaiset ajatukset ajoissa. Olen huomannut, että siinä kohtaa kun joku asia rupeaa olemaan "pakko" ja kuormittamaan kohtuuttomasti, kannattaa juosta toiseen suuntaan ja lujaa. Tehdä sitä omaa "pakkoa" vastaan. 

Olen joskus kuullut sanonnan, että "älä tee tänään mitään sellaista, minkä voit jättää huomisellekin". Ei yhtään hullumpi neuvo. Mutta silloin pitää osata sietää keskeneräisyyttä. Ehkä kannattaisi ottaa mallia koirista😁 Alla olevan kuvan löysin Facebookista jo muutama vuosi sitten, mutta aina vain se on ajankohtainen 😁 Elämän perusasioiden äärelle.

Vähän samaa teemaa jatkaen nostan muistin virkistämiseksi muistilistan jouluvalmisteluihin.

Olen myös vähän ottanut itseäni niskasta kiinni ja aloittanut muutaman käsityön, ettei mene liian järjestelmälliseksi tämä homma. Tai no, yhden päätyön lisäksi teen välissä jotain lyhyttä. Opettajien sukat on yksiä vaille valmiit, Minealle teen vihdoinkin hänen toivomansa polvisukat, ja saisi sitä muutamat lapasetkin tehdä. Air -paita muuten valmistui jo tovi sitten, ja siitä tuli heittämällä lempipaitani ❤ Niin kevyt ja pehmeä ja lämmin. Ohje löytyy Dropsin sivuilta, "Bronze summer sweater".

Väriä on vaikea saada kuvaan, oikeanpuoleinen lähempänä totuutta

Nyt puikoilla on Andrea Mowryn suunnittelema "The Weekender", ohje löytyy Ravelrystä. Ohje on selkeä ja onneksi suomennettu, englanti - suomi -neulesanasto on vielä vähän hakusessa. Vähän piti neuletiheyttä ja kokoa ihmetellä, kun on eri lanka kuin ohjeessa. Langan vyötteen tiheys käy aikalailla yksiin ohjeen kanssa, mutta onneksi tein mallitilkun (yleensä en tee, varsinkaan Novitan langoista), oma tiheys poikkesi aika lailla sekä ohjeesta että vyötteestä. Paidasta on kuitenkin tulossa ehkä vähän nafti, toivotaan, että viimeistely tuo vielä vähän väljyyttä. Luulen kyllä, että näitä paitoja on tulossa useampi 😊 Muutamat langat ainakin on jemmassa mitkä tälle mallille sopisivat ❤

Lomaviikkoa täällä vietän ja välttelen koronaa, kaksi neljästä on täällä tehnyt positiivisen testin. Nyt pitää käydä salilla vielä niin pitkään kun terveyttä riittää, eli järjestäin joka päivä ennenkuin positiivinen testi nasahtaa omalle kohdalle. Teen kyllä aina testin ennenkuin menen, etten muita mene tartuttamaan. Taitaa kyllä helpommalla päästä kuin ensimmäisellä kierroksella, lähinnä oireena täällä ollut väsymys ja päänsärky, ei kunnolla edes flunssan oireita. 

Lintujen ruokinnan aloitin tässä reilu viikko sitten, ja kylläpä ne syö! Ennätysvuosi tulossa. Joka toinen päivä saa lintulaudan täyttää. Varpusia ja talitiaisia olen tähän mennessä laudalla nähnyt. Pienemmät linnut tiputtelee ruokaa isommille, fasaanit, varikset ja naakat päivystää laudan alla. Harakan olen nähnyt laudallekin päässeen. Välillä niitä hätistelen pois, mutta pitäähän niidenkin syödä. Ja mieluummin ne syö maahan tippuneet siemenet kuin rotat🙈 Kun ilmeisesti lintujen ruokinta voi niitäkin houkutella.

Joululahjoja olen jo vähän ostanut. Tänä vuonna ei enää ollutkaan lelutoiveita, vaan kaikenlaista muuta. Isoja tyttöjä jo ❤(😭) Onneksi ne vielä kuitenkin leikin saavat välillä keskenään aikaiseksi, vaikka harvemmin Aadaa enää huvittaakaan leikkiä. Leluja ei kuitenkaan vielä pois saa laittaa, nukenraattaatkin vaatehuoneessa tien tukkona on, mutta myydä niitä ei missään nimessä saa. Muutaman pahvilaatikollisen sai onneksi varastoon jo viedä. 

Joulupöydän antimet pitää tänä vuonna miettiä uusiksi, laatikko- ja kinkkuähky ei enää oikein houkuttele. Sianlihaa en muutenkaan ole juuri enää syönyt. Kyllä me pieni kinkku jo pakkaseen ostettiin, Harri sitä syö ja kyllä kinkunpaisto kuuluu aatonaattoon. Kylkeen lasi viiniä ja vähän suklaata. Joulutonkka on kyllä vaihtunut joulupulloon, yhden lasillisen maksalleni suon, ehkä muutamana päivänä. Kinkkua paistaessa ja joulupäivän iltana juustoja syödessä 😊 Kinkunpaisto muuten on niin harrasta hommaa, että muistiinpanot siitä on aina vuodesta 2017 lähtien 😁

Nyt kyllä taidan istahtaa taas kutimelle, heippa 😁