Onnistumisia

 Tänään kun heräsin ja sängyssä pötköttelin, niin tuli joulufiilis. Ihan samalla lailla kun tietää, että nyt alkoi kevät tai nyt alkoi syksy, niin tänään alkoi minulle joulun aika. En tiedä mistä se aina tulee, yhdisteleekö aivot pieniä palasia yhteen ja jossain kohtaa on "valmista". Vähän niinkuin "lataus suoritettu" 😁 Harrille juuri lenkillä sanoin, että ompa ihanaa, kun ei enää tarvitse tehdä vuorotyötä. Vuorotyöläisenä olin aina niin poikki, että joulu alkoi vasta aatonaattona, kun oli pakko tehdä asian eteen jotain. Nyt pystyy fiilistelemään hyvissä ajoin, on aikaa ja jaksamista, aivot ei käy ihan niin kierroksilla kuin silloin. On tilaa vain olla. 

Tuntuu, että olen päässyt siihen pisteeseen, että työ on vain työtä ja elämä on jotain muuta kuin työtä. Aika ylpeä olin itsestäni viime viikolla, kun osasin jättää stressaavan työasian töihin. Tai itseasiassa toin sen kyllä kotiovelle, ja vähän se pääsi sisäänkin, mutta salille kun pääsin, niin sieltä se ei enää tullut mukaan ja yönikin nukuin hyvin. Muistan vielä ajan, kun se olisi herättänyt minut aamuyöllä eikä päästänyt enää uneen. Ehkä se on sitä, että kaikkivoipaisuuden harha on karissut hartioilta. Minä olen vain yksi osa toimivaa työyhteisöä, minun ei tarvitse tehdä kaikkea, minun ei tarvitse pystyä kaikkeen. Kun teen parhaani, niin se riittää. Sitä aina hokee kaikille, mutta nyt sen ehkä on sisäistänyt. Kun tekee parhaansa, niin se riittää. Jos menee pieleen, niin seuraavalla kerralla yrittää ehkä vähän toisella tavalla. Minä riitän tälläisenä kuin olen. Ei kunnianhimo ole sitä, että tekee kaiken aina oikein eikä koskaan epäonnistu. Ei kunnianhimoiset ihmiset ole täydellisiä. He yrittävät niin kauan että onnistuvat. Kunnianhimo on sanana typerä, minulle se tarkoittaa sitä, että teen aina parhaani, pyrin aina parhaaseeni, mutta en minä siitä kunniaa keneltäkään kaipaa. Minun palkintoni on se hyvä mieli, mikä tulee onnistumisesta.

Viime viikolla kävin kehonkoostumusmittauksessa. Ai että siitä tuli hyvä mieli. Vertailukohta oli 5/21, eli juuri ennen syöpähoitojen aloitusta. Se mittaus olikin sitten niin karvas pettymys. Silloin olin käynyt salilla vajaa neljä kuukautta ja mielestäni rehkinyt oikein kunnolla. Lihasta ei ollut tullut ollenkaan lisää, rasvaa kolmisen kiloa 😁 Nyt oli rasvaa lähtenyt n.7kg ja lihasta tullut n. 4kg. Paino pudonnut siis vain kolmisen kiloa. Ei se vaaka aina kaikkea kerro. Ja kun ottaa huomioon, että sytostaattien aikana todennäköisesti lihasta lähti ja rasvaa tuli, niin todellinen tulos on ehkä vielä suurempi. Kyllä tuli hyvä mieli, että on tehnyt asioita oikein. Ja tämä kaikki syömällä aika valtavat määrät ruokaa! Herkut on jääneet lähes kokonaan pois. Kun syö paljon ruokaa, niin ei tee mieli enää herkkuja 😁 Fitfarmin ohjeilla tulos on saavutettu ja Fitfarmin kelkassa aion pysyä.

Neljäs kerta viikkoon salilla on tuntunut. Vähän väliä sellainen olo, että onko tulossa kipeäksi. Kestää keholla hetki tottua lisääntyneeseen kuormitukseen. Ruokiakin täytyy nostaa ylläpidolle, eli täytyy syödä vielä enemmän kuin tähän asti. Huomaa kyllä, että nälkäkin on ihan toiseen malliin kuin tähän mennessä.

Jeti raasu oli toissaviikon ripulilla. Maanantaina aloitti ja vasta sunnuntaina lopetti. Lauantai-sunnuntai välinen yö oli ensimmäinen, kun ei tarvinnut parin tunnin välein pihalle päästää. Canikuria annoin keskiviikon ja torstain, mutta ei siitä apua ollut. Eläinlääkäriltä saatiin perjantaina sellaiset lääkkeet, jotka tehosivat. Niin vain vanhus siitä selvisi, mutta kyllä tuntuu vieläkin vähän voimat olevan poissa. Ei lenkillä vedä yhtään, pitkät pätkät käpsyttelee nätisti vieressä, mikä on Jetille epätyypillistä. Tulipahan pestyä mattoja, pesua ne jo kaipasivatkin. Ison olohuoneen maton käytin eilen 24h pesulassa. Muutamaan mattoon vielä ripulia jäi, ihan en ole vielä varma, että pesiskö niitä enää vai heittäiskö jo menemään. Kahdesta matosta jo pohjakin näytti hapertuvan.

Tähän loppuun pieni ylpeyden aihe ❤ Aadan koulutehtävässä meidän piti toisistamme kirjoittaa hyviä puolia. Näin ihanasti Aada kirjoitti minusta: 

Viime hetkellä kumitti pois "ärhäkkä" ja "kärttyinen"😁 Olisin kyllä ihan mielelläni ollut ärhäkkä. Kai sitä on jotain oikein tehnyt, jos olen lapseni mielestä luotettava, rehellinen ja hyvä kuuntelemaan. Ja hyvä huomio työkaveriltani - aattele, laski hyviin puoliin ensin nekin. Ärhäkän ja kärttyisen. Siinäpä sitä ajateltavaa.