Ihana miniloma Helsingissä ja perinteiset helmikuun kulkutaudit

 Aloittaisko tärkeimmällä; vartalon tt ja mammografia+ultra olivat puhtaat, ei uusimista. Taas sitä joutui jännittämään, ei siitä mihinkään pääse. Maksa-arvo alat oli pompsahtanut yli sadan, niin tottahan sitä mietti johtuuko se uudesta kasvaimesta. Ei onneksi ollut. Labrat kontrolloidaan vielä ennen seuraavaa hoitoa niin näkee mihin suuntaan se sieltä lähtee. Viime kerralla todettu munasarjakysta oli siellä edelleen, eikä toinenkaan munasarja ilmeisesti ihan normaali ollut. Lääkäri teki lähetteen gynekologialle. Itseasiassa olen odotellut jo syksystä saakka kutsua sterilisaatioon. Josko nyt uuden lähetteen myötä pääsisi nopeammin hoitoon. Kylläpä tuo kysta tuolla tuntuu, ties vaikka leikkaisivat samalla munasarjat kokonaan pois aiemmin suunnitellun munanjohtimien poiston sijaan. Mitäpä minä niillä enää teen, vaihdevuodetkin taisivat mennä jo. Ihmeen seesteinen olo on ollut nyt kun ei tarvi enää hormonimörköillä. 

Alkukuusta pääsin taas Helsinkiin Karoliinan luo❤ Keskiviikosta lauantaihin. Aivan ihana reissu taas. Hyvää ruokaa ja kulttuuria, puhumattakaan hyvästä seurasta. Neljässä ravintolassa käytiin syömässä, paljon uusia makuja sai maistella. Opinpahan syömään syömäpuikoillakin. Korealaisessa ravintolassa oli pöydässä vain puikot, joten pakko oli oppia jos ruuan halusi syödä😁 Hetken siinä joutui taistella, mutta lopuksi alkoi sujua. Kävi kyllä jo mielessä, että näinköhän jää ruoka syömättä 😁 

Ruokakuvat on vissiin jo vähän last season, mutta yritin tallentaa tunnelman😊

Ruuan ohessa eniten odotin Hans Op de Beeckin "Hiljainen paraati" -installaatiota. Vähän vajaa tunti jonotettiin sisälle (näyttely oli ollut jo syyskuulta asti, mutta edelleen sisälle joutui jonottamaan vuorokaudenajasta riippumatta!) Odottaminen oli sen arvoista, kerrassaan mykistävä kokemus. Pysäyttävä. Hetken kesti, että pääsi tunnelmaan, mutta sittemmin siellä olisi kierrellyt vaikka kuinka kauan. Pöytävarauksen takia jouduttiin valitettavasti vähän hätäisesti sieltä lähtemään. Syömisen jälkeen käytiin vielä Sinebrychoffin taidemuseossa, mielenkiintoinen kokemus sekin. Olen heikkona lahjatavarakauppoihin, ja siellä oli sellainen 😁 Ostin taas ylihintaisen saippuan (joka on kyllä hyvä!) ja tuliaisia tytöille. Teekauppaankin Karoliina minut vei, ja se oli ihana! Olen meille sieltä monet päivällisteet jo haudutellut jälkiruuaksi. Perjantaina käytiin joogatunnilla ja kokemassa lisää taidetta. Ja syötiin taas hyvin 😁

Maria -siskon kanssa kiertelin lauantaipäivän ennen kotiinlähtöä. Taas käytiin syömässä ja taidepläjäyksenä valokuvanäyttelyssä, kierreltiin kaupoilla ja käytiin Fazerin kahvilassa. Siellä oli muutama muukin lauantaipäivänä😁 Muutoinkin hämmentävää, miten paljon ihmisiä Helsingissä on (joka päivä😳). Kotona hätinä törmää muutamaan ihmiseen lenkillä. Mutta yllättävästi en ahdistunut ihmispaljoudesta. En Helsinkiin muuttaisi, mutta ihana siellä on aina välillä käydä❤ 

Seuraavaksi olisi ollut vuorossa Minean synttärit, mutta yllätysyllätys meillä sairastettiin taas. Oli jo aika mones vuosi peräjälkeen, kun synttäreitä ei saa sairastelun takia pidettyä "oikeaan aikaan". Perinteinen kevätnoro kiersi meidät kaikki tällä kertaa. Hirvein tauti ikinä. Vei voimat niin totaalisesti, että meni melkein viikko, että siitä tokeni. Vieläkään en ole salilla käynyt taudin jälkeen. Terveyskeskukseenkin jo soitin, toiveena josko olisivat jo nesteyttäneet, mutta elektrolyyttijuomia ohjattiin juomaan. No, hyvä puoli on se, että tuskin tulee sama tauti enää ennen maaliskuun Levin reissua. 

Aavistuksenverran rupeaa olemaan jo kevättä rinnassa, pieniä välkähdyksiä tulevasta kasvukaudesta. Jännityksellä odotan, ovatko puput saaneet kierrettyä talvisuojaukset... Komia jäniksenpolku tulee portista, oikein ilkkuu siinä. "Tästä me kuljetaan". Sumeilematta toisen pihalla. 

Neulomusten puolella on tullut sukkaa, Novitan Fazer ohjeista Supersalmiakkisukat ystävälle myöhäiseksi joululahjaksi. Karoliinalle tein tuliaisiksi sukat. Nyt on puikoilla yhdet viime vuoden sukkaboksisukista. Villapaitakin on edelleen puikoilla, pääsin jo hihaan asti. 

Oliskohan tässä ne tärkeimmät 😊 Josko pian pääsisi taas treenitkin aloittamaan, ja ties vaikka joutuisi hiihtämään Levillä 😳 Ajattelin kyllä lähinnä vain mökkihengailla ja kävellä.. Kummitytön rippijuhlatkin on ensi kuussa ❤ Kivoja juttuja taas odotettavissa 😊