Lääkitys kohdillaan

 Ai että. Kertakaikkiaan. Nyt on lääkitys kohdillaan. Virtaa on ja mieliala on hyvä. Pitkävaikutteinen Ketipinor on jonkun surinan päässä hiljentänyt ja tuntuu, ettei enää kuormitu niin paljoa. Työpäivän jälkeen ei välttämättä ole niin puhki. Tein itseasiassa yhden ylimääräisen vuoronkin töissä kun puutosta oli. Toki nyt on pääsiäisen takia ylimääräisiä vapaita, kevyempi työvuorolista siis. Toki väsyneitä päiviä edelleen on ja päivässä väsyneitä hetkiä. Kokonaisuus kuitenkin on huomattavasti parempi kuin kuukausi sitten. Olen aloitellut juoksua uudelleen, kolme kertaa viikossa olen tehnyt lenkin, jossa juoksun osuus lisääntyy viikko viikolta. Kävelylläkin olen enemmän käynyt. Meillä oli hoidossa Elsan ihananihana lapinkoira Noki. Rakastuin. Käytiin pitkillä lenkeillä ja kerran lenkillä oivalsin sen, kuinka onnellinen olen. Lenkillä koiran kanssa. Isomman koiran. Nelma -mittelspitz ei koirakuumetta herättänyt, vaikka ihana onkin ❤ Harrille ilmoitin, että meille tulee koira, olen sen nyt päättänyt. Siitä ei keskustella, mutta olen valmis antamaan hänelle aikaa totutella ajatukseen. 

Paitsi etten olekaan 😁 Ollaan ensi kuun puolivälissä menossa katsomaan lapinporokoiria. 2-vuotiasta kodinvaihtajaa ja pentua. Vielä ei ole lupaa koiraan tullut, mutta lupa oli jo tiedustella. Selvähän se nyt on, että koira sieltä voi tulla, jos antaa jo kysellä 😁 Vielä en ole syöpäkorttia heittänyt pöytään, ja yritän olla heittämättäkin. Että ethän voi syöpäsairaalta vaimoltasi kieltää koiran tuomaa onnea. Aivan valtava polte on koiralle. Sydämeni riutuu päivä päivältä enemmän ilman koiraa. Nelma on tulossa pääsiäismaanantaina taas hoitoon, se hieman varmasti pahinta riutumista hoitaa.

Uudet silmälasit ovat saapuneet ja helpottavat kyllä kovasti neulomista ja tv:n katsomista. Ei ole silmät niin lujilla. Päätelasit ovat ehdottomat töissä. Aloitin mahdollisen uuden ikuisuusprojektin, Novitan Pohjantähti -neulemekon. Ohuesta langasta, 2,5 ja 3 puikoilla. Kirjoneuletta ja sileää neuletta. Kerrassaan kaunis malli. Ja kestää tehdä. Tavoite on, että ensi vuonna tähän aikaan olisi mekko valmis. Pääsin helmassa aika pitkälle, kunnes väsähdin ja tylsistyin ja laitoin sen hetkeksi sivuun. Olen nyt yrittänyt tehdä kauan sivussa ollutta kirjoneulepuseroa taas vähän valmiimmaksi. Mutta olen huomannut, että enää ei riitä se, että päivät ja illat istun neuleen kanssa. Tylsistyn ja kaipaan aktiviteettia. Lenkille pitää päästä. Ihan hassua, mutta ihanaa. Ehkä se on kevättämistä. Vähän olen jo Viherpeukaloiden sivujakin selannut ja miettinyt mitä uutta perennapenkkiin tänä vuonna. Se kaipaa kovasti perkaamista, kurjenpolvi on vallannut liikaa tilaa muilta perennoilta, sitä joutuu hävittää. Tilalle ehkä sitten jotain uutta❤

Vesallekkin tehtiin taas reissu Johannan kanssa. Nahkapaikkaan oli tullut uusia Skechersejä ja nyt sijoitin niihin. Kahdet tarttui mukaan, kerrassaan hyvät kengät. Muita kenkiä ei tänä keväänä sitten tarvitsekaan. Selitin itselleni, että kun viime vuonna en tennareita ostanut, niin nyt sitten sai ostaa kahdet, viime vuoden edestä siis 😁 Mutta nyt joutuu sitten olla kukkaro soukemmalla loppukuun. Koirakin tulee tyyriiksi, täytyy aloittaa säästäminen siihen. Ajattelin, että jos joka kuussa saisi 50-100e laitettua sivuun tulevia eläinlääkärikäyntejä varten. Tekee ehkä tiukkaa, mutta sitten nipistetään jostain muusta. Kosmetiikasta varmasti. Olen tässä jos jonkinlaista rasvaa testannut herkälle ja ihottumaiselle iholleni, kasvoille ja vartalolle. Ceralan plus nyt vaikuttaa hyvältä sekä kasvoille että vartalolle. Leuassa on sitkeä ihottumaläiskä sekä silmän sisänurkassa. Perusvoide tulee edulliseksi käyttää. 

Gynekologialtakin kuuluu. Edelleenkään ei ole saatu selville mikä siellä minun veressäni oikein on, eikä veriä siis voi varata leikkausta varten. Menen ensi kuun alusta gynen polille, varmaankin munasarjat ultrataan ja suunnitellaan jatkoa. Jotain muutosta niissä on nyt ollut jo yli vuoden. Kystia ilmeisesti. Itse toivon munasarjojen poistoa, mutta katsotaan mitä mieltä lääkäri on. Oikean ovarion kysta oli kuitenkin pienentynyt viime kuvauksessa, joten olettaisin ettei varmaan pahanlaatuista olisi. 

Norokin tuli tälle vuotta. Onneksi uhri olin vain minä, muut säästyi. Kovasti paljon lievempi oli kuin viime vuonna. Meni yhden yön oksentamisella ja ripuloinnilla. Häjy olo tieten oli useamman päivän eikä ruoka oikein maistunut ja väsytti. Treeniviikon se sotki, pari kertaa olen lenkillä sen jälkeen nyt käynyt. Salilla en ole nyt reiluun viikkoon käynyt. Mutta uuteen nousuun täältä nyt sitten vain.

Tänään juhlittiin äitiä 75v. Eilen lähdettiin trullittelun jälkeen Lempäälään ja tänään oli sitten juhlat. Kupu täyteen herkkuja. Joskus olen ressannut herkkujen syömistä, nyt en enää viitsi. Elämää se vain on. Lihakset tulee ja menee, mutta läski on ikuista; valitettavan totta ainakin tässä iässä. Tottahan sitä läskiä saisi vähän lähteä, niin olisi kevyempi olla, mutta jos nyt saisi pidettyä edes niin ettei paljoa lisää tulisi. Sekin olisi jo jotain 😁 Henkisesti olen laihduttanut yläasteelta asti. Ei sekään ihan tervettä ole. Nyt yritän panostaa hyvään oloon, ja siihen kyllä kuuluu satunnaiset suklaat. Toki vastapainoksi sitten saa urheilla. Mutta sekin on ihanaa. Ei ole itsestäänselvyys, että pystyy liikkua. Ja kyllä sen on tässä huomannut, että parempi olo tulee, kun liikkuu. 

Niin vain on jo maaliskuukin mennyt. Innolla odotan mitä huhtikuu tuo tullessaan ❤ Toivottavasti oman rakkaan koiran.