Ah, ihana kesä(kuu)

Ihana Akka ❤ Vaikka ei välttämättä muiden kuin meidän mielestä 😁 Lähes kaikki vieraat ihmiset on mörköjä, joille pitää murista ja haukkua jos he tulee liian lähelle. Tätä on nyt ollut jo vajaan kuukauden verran. Toiset ihmiset hyväksyy, mutta suurinta osaa ei. Selvästi kyse on epävarmuudesta, ja heti jos on enemmän ärsykettä niin haastetta on. Saattaa liittyä myös tulossa oleviin juoksuihin, koska aluksi ei ollut ongelmaa vieraiden kanssa. Juhannus mökillä oli vähän haastava, täytyi pitää Akka koko ajan kiinni, tai toisessa huoneessa tai omassa kevythäkissään. Kevythäkissä hänen oli turvallista olla, vaikka mökki oli täynnä ihmisiä, ei piitannut heistä mitään. Edistyksen hetkiä kyllä siinä muutaman päivän aikana tuli. Välillä teki oikein nätisti tuttavuutta osan kanssa, vaikka seuraavassa hetkessä sitten taas piti haukkua. Lienee myös vielä muutosstressiäkin. Kyllä jo tuntuu kotiutuneen hyvin, mutta reenailemaan ei vielä olla päästy. Tytöt opettaa temppuja, jotka oppii hyvin ja ottaa namia, mutta sitten kun yritän reenata kontaktia, niin ei namit kiinnosta. Lenkillä ei myöskään namit kelpaa. Hyvin menee lenkit, jos ei tule koiria vastaan, ne on nyt ihmisten myötä myös olleet mörköjä. Toivotaan että juoksujen jälkeen mieli tasoittuisi. Eipä täällä hirveästi koiria tule vastaan, tässä ihan kotikulmilla jonkun verran. Muutoin saadaan rauhassa vaeltaa. Parisen tuntia päivässä kävellään. Kyllä vissiin on kunto kohentunut, ainakin Harri sen huomaa kun yhdessä ollaan lenkillä.

Juhannus tosiaan oltiin taas mökillä minun sisarusteni perheiden kanssa. Isä ja äiti olivat juhannusaaton mukana. Juhannuskokonkin sai tänä vuonna polttaa. Täytyy ensi vuonna harkita mennäänkö, jos Akalla vielä hankaluuksia vieraiden kanssa on. 

 

Alkukuusta olin vanhan ystävän 40-juhlissa ❤ Siellä tehtiin tälläinen, miksi tätä nyt kutsutaan, ajatuskartta tai joku sellainen. Mikä antaa voimaa tällä hetkellä, mistä olen kiitollinen. Ja kesästä siinä on ajatusta myös. Monta kertaa kysyin, että mikä se tehtävänanto olikaan, homespää ei muista 😁🙈 

Olen ollut nyt tämän kuun niin tottavie väsynyt. Töissä on ollut hankaluuksia pysyä hereillä joinakin päivinä, ja toisina ollut vaan todella väsynyt. Vapaapäivinäkin on pitänyt päikkäreitä välillä ottaa tai muuten vain makoilla. Nyt ehkä jotain virkistymistä havaittavissa. Työterveyslääkärin kanssa juttelin, ja hän sanoi, ettei ole ollenkaan tavatonta, että vaikean masennuksen jälkeen kestää todella kauan, että vireystila ja kognitiiviset kyvyt palautuvat normaaliksi. Että yleensä ensimmäisenä mieliala kohenee, mutta väsymys saattaa jatkua vielä pitkään sen jälkeen. Ja että vointi aaltoilee, ja pitää muistaa olla armollinen itselle. 

Hoksasin tässä yhden syyn, miksi mahdollisesti työpäivän jälkeen olen niin väsynyt. Tajusin sen, kun pakkailin juhannusreissua varten tavaroita. Haahuilen huoneesta toiseen, ja usein unohdan, mitä olin menossa hakemaan. Seison vain toisessa huoneessa ja yritän muistella, että mitä ihmettä olin sieltä tulossa hakemaan. En ollenkaan osaa tehdä yhtä asiaa loppuun asti, vaan teen vähän sitä täällä ja tota tuolla. Siivoaminen on ihan vihonviimeistä hommaa, jos meinasin siivota keittiön, niin olen kohta pesemässä vessaa. Töissä kuitenkin pitää tsempata olemaan melko järjestelmällinen ja yrittää muistaa ottaa kaikki tarvittava asukkaan aamutoimia varten mukaan, ettei tarvi yhtämittaa olla hakemassa jotain. Sama pätee muihinkin töihin. Se vie kovasti energiaa, kun pitää tsempata ihan perusasioihin. Että sitä ajatustyötä joutuu kovasti tekemään. Hah, kävin tässä äsken antamassa Akalle ruoan. Kävin ensin viemässä rikkinäisen vinkulelun vingun roskiin ja melkein istahdin tuoliin takaisin, kun hoksasin, että niin ruokakin pitää antaa. Kävelin kohti ruokapussia, kun hoksasin, että pitää se kuppikin hakea mukaan. Sellaista on olla minä 😁 Ja joku biisi tai rallatus soi kokoajan päässä. Vaikka surina on vähentynyt, niin jotain soi kuitenkin koko ajan. Tänään melkein kahden tunnin lenkillä soi päässä koko ajan Ikean rallatus; Ale on Rea, kesä on sommaren... Vaikka Harri oli mukana ja vähän jotain juteltiinkin 😁

 

Lenkeillä olen ihastellut ojanpiennarkukkia, ihan mielettömän kauniita. Ja kuunnellut lintujen laulua ja haistellut kesän tuoksuja.

On hän vain niin valtavan rakas❤

Komentaakkin hän osaa. Tai ilmaista että hänellä on tylsää😁 Ihan joka haukkua en aina ymmärrä. Joskus pitää päästä ruohoa syömään, joskus on tylsää ja pitäisi leikkiä, toisinaan saattaa olla nälkäkin. Tai sitten muuten vain meinaa ettet varmaankaan istu vain siinä ja kudo ja katso jalkapalloa. Siihen pitää osata suhtautua huumorilla 😁 Jotain asiaa aina on. Hulvaton tyyppi. Ja fiksu. Alkaa tässä pikkuhiljaa selvitä porokoirien poikkeuksellisen älykäs luonne. Persoona isolla P:llä. Kyllä kun sen luottamuksen täysin ansaitsee, niin huhhuh mitä yhteistyötä onkaan edessä. 

Töissä juteltiin siitä miten kotona on paikat rempallaan ja tavaraa siellä sun täällä. Työkaveri oli jostain kuullut, että he joilla on eletyn näköinen koti, ovat sinut sisäisen minänsä kanssa. Ah, miten lohdullinen ajatus. Kodin kanssa en ehkä ihan täysin sinut vielä sotkun kanssa ole, mutta pihan kanssa alan pikkuhiljaa olemaan. Naapurin tyttö tuli äsken yllättäin Aadan kanssa meille (keittiöön istumaan Aadan viereen) kun Aada tuli syömään, ja vähän kyllä heti hävetti sotkuinen keittiö ja karvat nurkissa ja vähän sitä sun tätä siellä sun täällä. Mutta sitten vain ajattelin, että on sitä sotkua muuallakin, ja ei hän ehkä traumoja saa meidän sotkuista. Silti piti pidellä itseäni, etten ruvennut siivoamaan kun hän oli lähtenyt. 

Pihalla on edelleen kolme "kukkapenkkiä" räjäytystä vailla ja kasvimaan seutukin kaipaisi kipeästi jo kitkentää. Yhtä kukkapenkkiä tässä perkasin yhtenä päivänä, ja sieltä löytyi pikkuinen jänis! Sellainen nyrkin kokoinen pikkuinen. Melkein sain sydänkohtauksen kun heinää nyhdin ja jotain karvaista sieltä löytyi. Ensin luulin että se on kuollut siili. Sitten tunnistin sen jäniksenpojaksi (tai tytöksi), ja hetki piti siinä katsella, että onko se hengissä. Vähän sieraimet värisi. Otin sen varovasti käsiin ja siirsin sen toisen puskan juurelle turvaan. Kyllä se vähän liikahteli. Reppana pieni. Mutta siinä taas yksi hyvä syy antaa penkkien rehottaa - piilopaikkoja pikkueläimille 😁 Lenkillä olen ihastellut muiden pihoja ja havainnut, että moni jättää nurmikosta osia ajamatta, apilamättäitä pörriäisille❤ Ja tänään kun lykättävällä koneella ruohoa leikkasin puskien juurelta, niin paljon kivemmalta ne näyttivät rehevänä kuin trimmattuna. Kasvimaan ympärys kyllä pitäisi käydä siistimässä. Jahka saisi aikaiseksi... 

Neulomisinspiraatio iski Tokmannin lankahyllyllä, kun löytyi ihanan värinen Nalle -kerä. Paitahan siitä sitten rupesi syntymään. Aivan ihana. Sitä on nyt sitten tullut neulottua samalla kun on jalkapallon EM-kisoja katsellut. Jää siinä pihahommat vähemmälle 😁 

Ollenkaan ei nyt värit näytä oikeilta. Kiva malli, kuvio tulee kaarrokkeen sijaan helmaan.

Tytöilläkin on nyt kuukausi ollut jo kesälomaa. Onko kohtalotoveriäitejä, joiden lapset ei tee mitään muuta kuin makaa sisällä ja katsoo laitetta tai tv:tä 🙈 Pientä virkistymistä nyt on havaittavissa heilläkin, vapaapäivinä saa heitä vähän pökittyä pihallekkin välillä ja kontrolloitua tv:n katsomista. Mutta jatkuvaa muistuttelua se vaatii, joku voisi sanoa jäkättämistäkin.. Mutta toisaalta, he osaa myös ottaa rennosti 🙊 Jotain saanut opetettua 😁

Kohta alkaa Harrin kesäloma, minä joudun vielä odotella ihan heinäkuun loppuun. Hyvää kesää jokahiselle❤