Taas en kyllä keksi ollenkaan sopivaa otsikkoa, olkoon se nyt "ihana elokuu"

Tämän kuun ehdoton kohokohta oli naisten viikonloppu mökillä ❤ Sama porukka, yksi oli pois kun synnytti, mutta saatiin Hanne mukaan ❤ Taas on henkiset akut ladattu täyteen, vaikka fyysisesti olin ihan puhki kun kotiin pääsin. Ei löydy kyllä tarpeeksi ylistyssanoja tälle porukalle. Naurettiin (PALJON), metsäiltiin sienessä ja retkeiltiin, notskilla paistettiin makkarat, saunottiin pitkän kaavan mukaan. Vähän jo viriteltiin toistakin kertaa vuodelle, josko sen ottaisi joskus talvella. Skoolattiin 40:lle vuodelle. Aika huippua, että on vielä ihan ensimmäiset ystävät koossa.

Se olikin sitten ainoa julkaisukelpoinen kuva tältä kuukaudelta. Kuvaillin kyllä villapaitojani instagramiin, mutta ne on nähty jo täällä, joten en viitsi enää tänne niitä laittaa. 

Loma meni melkein niin että viuhahti. Meni loma talteen, en tehnyt mitään. Hengailin vain ja kudoin. Näin ystäviä. Yksi neulepaita on hihoja vaille valmis, aloitin välissä tekemään ystävän lapselle neulesettiä talveksi. Paitalankoja on aika monet jonossa.. Ei tiedä minkä aloittaisi seuraavaksi. Vähän teki kyllä mieli lähteä vielä Tapsalle, kun siellä on ale-viikonloppu, ja koska lankojen alvi nousee myös, mutta sen lisäksi, että rahat on lopussa, niin lankoja taitaa kyllä olla ihan tarpeeksi.. JOS järjellä ajattelee. Tokmannissa kyllä vielä houkuttelee Novitan icelandic wool tarjouslaarissa, ja aika ihanan väristä Nalleakin siellä vielä oli..

Akan kanssa ollaan vähän edistytty, hän ottaa jo nameja pihalla ❤ Helpottaa kummasti reenailua. Koiria ei voida vieläkään kohdata lenkillä, mutta kaukaa katsoen saattaa mennä jo ihan kivasti. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ollaan väistetty kaikki ohitukset, ja Akka alkaa jo ehkä vähän oppia, ettei häntä laiteta liian jännittävään paikkaan. Ihmisten kohtaamista harjoitellaan myös, tänään juuri käytiin Ideaparkin pihalla ihmettelemässä ihmisiä ja autoja ja vilinää. Meille ei voi vielä vieraita tulla, mutta paremmin on jo rajatussa tilassa ja tulee luokse kun kutsuu ovelta pois. On käyty kouluttajalla jo kaksi kertaa, ja molemmat reenit siellä on mennyt tosi hyvin. Ei ole rähjännyt ollenkaan. Toki ei vielä ole kouluttajaa päässyt kuin haistamaan, mutta lähelle ollaan jo päästy. Alan pikkuhiljaa ymmärtämään ja sisäistämään positiivista vahvistamista, jossa mennään koiran ehdoilla, ei minun. En voi pakottaa Akkaa tekemään sellaista, mihin hän ei ole vielä valmis. Nyt reenataan kuonokopan käyttöä, jotta voidaan turvallisesti ottaa seuraava askel muiden ihmisten tapaamisessa. Hienosti Akka laittaa jo kuononsa koppaan, vielä ei olla kiinnitetty sitä. Tämä nykyinen malli ei ehkä ole paras mahdollinen, voi olla että joudutaan ostamaan uusi toisen mallinen. Koiraportin osto on myös edessä, nyt on käytetty nojatuolia oviaukossa, mutta se ei kyllä pidemmän päälle ole kestävä ratkaisu. Kokonaisuudessaan Akka on taas rentoutuneempi kuin ennen, tulee jo viereenkin katsomaan kun laitan hänen ruokaansa valmiiksi, ennen kurkki vain nurkan takaa. 

Ja koirasta puhuttaessahan pitäisi käyttää pronominia SE.

Piha on kyllä saanut olla rauhassa tämän kesän, mutta tällä viikolla kävin perkaamassa taas pari kukkapenkkiä. Toista kertaa tänä kesänä. En vieläkään päässyt kasvimaa/marjapuskat alueelle. Mustaviinimarjapensaasta saa myös vadelmia 😁 Sain kyllä marjat kerättyä, mustaviinimarjoja jäi vähän kun joka paikkaan oli niin vaikea päästä käsiksi. Takapihan "kaari"portin köynnökset kärvistelevät heinän seassa, pitäisi ne vielä saada ainakin perattua. Vesitankin köynnös on lähtenyt kiipeämään jo talon seinää, ja se on ihan kauhean kivan näköinen. Varmaankaan sen ei saisi antaa kasvaa siinä, mutta saa nyt kyllä minun puolestani siinä ainakin hetken kasvaa, kun on niin ihana. Ja maalattukin on muutama vuosi sitten, jotta ei tarvi sitäkään ihan heti tehdä.

Akalta lirahti taas pissut olohuoneen matolle (nyt ne juoksut on vihdoin käynnissä). Ostin siihen mustista ja mirristä hajun poistaja -suihketta, ja voi luoja miten se rupesi haisemaan sen jälkeen. Sitten pestiin se Harrin kanssa painepesurilla kahteen kertaan, ja voi luoja SITÄ hajua sen jälkeen 😳 Siihen matolle on varmaan kuusi koiraa aikoinaan kussut. Todettiin että ei auta muu kuin heittää se menemään. Tilasin Hobby Hallista pari mattoa tilalle, tällä kertaa vähän ohuemmat. Ehkä helpompi pitää puhtaana. Joudun vaan varmaan hankkimaan kunnon jumppa-alustan, että pystyn tekemään lihashuoltoa. Tämä matto oli niin mukavan paksu, että siinä pystyi hyvin jumppaamaan.

Ketoilu sujuu hyvin 😊 Ensimmäiset kaksi viikkoa oli vähähiilihydrattista, ja 3-7 vkot ketoa. 8vko nostetaan hiilihydraatteja pikkuhiljaa ylöspäin. Nyt on viikko 5, ja kiloja on lähtenyt 5,5. Vyötäröltä lähtenyt 7cm, siitä olen erityisen iloinen. Helpottaa kovasti oloa kun ei vatsa ole niin pahasti tiellä. Housutkin menee paremmin jalkaan. Tämän jälkeen jatkan vähähiilihydraattisella niin kauan kun valmentaja suosittelee, välissä ehkä joutuu pitää vähän taukoa dieetistä, ja jatkaa sitten vielä myöhemmin. Harmittaa kun menin jo viemään vanhat farkut Uff:lle, ehkä ne sittenkin olisivat vielä mahtuneet. Ja olisivat taas jo muodissakin 😁 

Kovasti jo odottelen syysmyrskyjä ❤ Tänään on ollut ihastuttava ukkosmyräkkä, jossa Akankin kanssa käytiin. Sen verran arasteli, että olisi varmasti pysynyt lähellä ilman hihnaakin. On ollut jo alle 10 asteen aamuja kun töihin on pitänyt mennä, ja se tuntuu jo aika kylmältä. Kohta jo ruskakin tulee, ihanaa ❤

Töissä ei meinaa jaksaa, tottavie. Ja niin paljon kun työstäni tykkäänkin, työpäivät meinaa ahdistaa jo etukäteen, kun tietää miten väsyneeksi niistä tulee. Eikä ajatuskaan kulje niin kuin toivoisi. Ensimmäinen päivä menee ihan hyvin, toisen jälkeen jo pitää ottaa kunnon päikkärit ja kolmannen jälkeen on ihan raato, päätä särkee eikä mitään meinaa jaksaa. Pahaa pelkään, ettei minusta enää 100% työntekijää tule. Enkä oikein tiedä olenko mielenterveyskuntoutuja vai syöpäkuntoutuja. Liekö tuolla merkitystäkään. Mielikuvissa mielenterveyskuntoutujasta voisi vielä 100% tullakin, mutta syöpäkuntoutujasta en oikein tiedä. Olen tässä ollut sillä mielellä, että syövän sairastaminen oli tässä, että ei se enää uusi. Mutta mahtaako olla ylimielistä ajatella niin. Kävin töissä saattohoito -kurssin, jossa yhtenä esimerkkinä oli 34 -vuotias syöpää sairastava nainen. Se tuli aika lähelle, oli rankka kurssi. On ollut vähän kummallinen olo siitä asti. Enkä oikein tiedä miten, en osaa pukea sitä sanoiksi. Ehkä ne omat odotuksetkin ovat liian korkealla, ja kaikki muutenkin kovin mustavalkoista. Joko olen syöpäsairas tai sitten terve, ja tavoite työssäkäymiselle on se täydet 100%. Ehkä hyvä voisi löytyä siitä jostain välimaastosta. Kuuntelin Storytelistä "Kuhiseva mieli - nainen ja ADHD". 90% se oli kirjoitettu juuri minusta. Jos ei adhd:ta ole, niin vahvasti neuroepätyypillinen olen joka tapauksessa. Se tuo omat haasteensa, ja uskonkin sen vaikuttavan jaksamiseen valtavasti. Mökkiviikonloppu oli tosiaan ihana, mutta olin ihan täydellisen loppu sen jälkeen. Sosiaaliset ärsykkeet taitavat olla sitä pahinta sorttia, vaikka positiivista olisikin. 

Mutta kyllä se tästä, päivä kerrallaan nautitaan elämästä ❤