Akan pennut ja kesäloma, jee!

Akan pennut, emmä kestä ❤ Ihania pieniä vikiseviä palleroita. Olivat kuukauden ikäisiä näissä kuvissa, kun käytiin kuun alussa katsomassa. Ulkoilemaan tuli myös toisen nartun pennut, yhteensä niitä oli siinä kuusitoista. Toiset pennut oli viikon vähän reilun nuorempia. Minun jaloissani nukkuvat pennut taisi olla sitä nuorempaa satsia, muut ovat Akan pentuja. Akka on ollut ihan huippu mama, hoitanut pentunsa hyvin ja hoidellut välillä myös toisen nartun pentuja ❤ Yksi uros ilmeisesti olisi vielä vapaana, muuten pennuille kodit jo on. Olishan sellanen pikku pallero aika ihana ❤

Vapaana oleva uros

Kesäloma alkoi kesäkuun toiselta viikolta, oikeastaan torstaina oli viimeinen työpäivä. Lähdettiin heti perjantaina Kaustiselle ja lauantaina asuntoautolla kohti pohjoista. Pysähdyttiin Torniossa, toiset lähti Haaparantaan Candy Worldiin ja minä jäin Erun kanssa Suomen puolelle. On niin tarkat säädokset koirien viennistä Ruotsiin ja takaisin, että paree oli jäädä Suomeen. Käytiin pikku lenkki sillä välin. Eru on niin ihana kun ei sillä ole saalisviettiä ollenkaan, pieni sorsa sai olla ihan rauhassa Citymarketin parkkipaikalla. Myöhemminkin kotona lenkillä Harri oli nähnyt tiellä jonkun ihan pienen lintupalleron, Eru oli käynyt vain vähän tökkäämässä sitä kuonolla, että oli jatkanut matkaansa turvaan.

Ensimmäinen etappi oli Muonio ja Särkitunturi. Jo aivan ihanat maisemat parkkipaikalta. Oltiin siinä myös ensimmäinen yö. Sähköä ei tietysti ollut, ja tytöille meinasi tulla aivan paniikki kun puhelimista loppui akku 😁 Aadalle eritoten. Seuraavana päivänä sai sitten ladattua autolaturilla, kun lähdettiin ajamaan.

Parkkipaikalta

Särkitunturin huipulle oli n. 4km patikointi. Polku oli leveä ja helppo, mutta nousua oli lähes koko ajan. Kyllä se hengen päälle otti, piti lepäillä välillä. 200m metriä nousua siinä yhteensä tuli. Matkan varrellakin oli jo kauniita maisemia, mutta huipulla oli sitten kyllä ihan huippua. Kuviin ei saa ikinä ikuistettua todellista kauneutta, mutta jotain kuitenkin. 

Tällipaju?

Särkitunturin huipulla on järvi, jossa ilmeisesti uiskentelee kaloja

Viileäähän siellä oli, mutta hyvä vain. Tosin Harri oli heti vähän flunssainen, ja meinasi palella huipulla, kun pysähdyttiin. Muoniossa taisi olla vielä lähempänä kymmentä astetta, mutta Kilpisjärveä kohti viileni kuuteen asteeseen, ja vettä satoi. Kilpisjärven retkeilykeskuksen leirintäalue oli kiinni ilkivallan takia (joku savuvahinko vessoissa. Joku valopää ilmeisesti sytyttänyt siellä tulen tai jotain). Retkeilykeskukselta olisi lähtenyt reitti Saanan huipulle. Jouduttiin leiriytymään viiden kilometrin päähän Tundrean leirintäalueelle. Oltiin siellä vain yksi yö huonon sään vuoksi. Seuraava päivä oli ainoa, jolloin ei pitänyt sataa, joten lähdettiin leirintäalueelta, ja Harri vei minut ja Aadan Saanan juurelle. Harri ja Minea jäivät asuntoautoon, koska molemmat olivat sen verran flunssaisia. 

Saana

Aadan ja Erun kanssa sitten lähdettiin huiputtamaan Saanaa. Johan oli tunturi. Taas sai henkeä tasailla vähän väliä, mutta huipulle päästiin. Eru toimi hyvänä vetoapuna 😁 Olisi pitänyt hoksata laittaa vetovaljaat päälle, mutta meni se nyt tavallisillakin valjailla. Vähän vain moitti kun oltiin liian hitaita kiviriippoja hänelle 😁 Eru on kokenut Lapin kävijä, eikä tuntunut missään kahdeksan kilometrin reilun neljän tunnin lenkki. Olisi varmaan tehnyt saman reissun vielä perään. 

Puolessa välissä näytti siltä, että ihan kohtahan me ollaan jo huipulla, mutta väärässä oltiin😁 Aina tuli huipun jälkeen uusi huippu ja tunti siitä vielä meni ylöspäin. Huipulla syötiin eväät ja kuvailtiin kauniita maisemia. Aadakin jaksoi tosi hyvin, vaikka Särkitunturilla meinasi voimat ja sinni loppua heti alkuunsa. Ylpeä olen hänestä ❤ 

Huipulla

Ilmeisesti Saanajärvi

Kilpisjärveltä lähdettiin takaisin Muonioon. Matkalla poikettiin pitsalla ja matkamuistomyymälässä. Matkamuistomyymälässä käytiin puolivahingossa, koska luultiin ravintolan olevan siinä. Tottahan sieltä matkaan tarttui vähän sitä sun tätä. Harri osti kuksan, minä kuusenkerkkäjuomaa, hunajaa ja patakintaat. 

Muoniossa mentiin mukavaan matkaparkkiin, Friija rentaliin. Sorakenttä, jossa oli 14 sähköpaikkaa. Tosi hyvä huoltorakennus, jossa oli tiskimahdollisuus, hyvä vessa ja suihku. Ja saatiin olla ensimmäinen yö ihan keskenämme. Eru hengaili pihalla pitkällä liinalla ja minä luin kirjaa ❤ Pitkästä aikaa. Ei ollut kiire minnekkään eikä mitään tarpeellista tekemistä. Sai olla vaan. Kahvilla käytiin viereisellä Shellillä pullat syömässä. Siinä tuli muuten toinen kahvikupillinen päivään, kun aamullakin olin juonut kahvin, uuups. No ei. Ei ole kahvi minusta otetta saanut, juon silloin kun huvittaa. Aika harvoin huvittaa. 

Eru oli hieno matkakoira ❤ Löysi oman paikkansa aina asuntoautosta. Pihalla tykkäsi olla aina kun mahdollisuus. Ja oppi olemaan aika hiljaakin (muuten on aika äänekäs tapaus). Mieluummin hiljaa pihalla kuin autossa sisällä 😁 On se niin mainio tapaus. Kovapäinen, mutta on me yhteisymmärrykseen aina päästy. Huomaa kyllä porokoirilla urosten ja narttujen eron (näin kahden koiran perusteella), ja kyllä kasvattaja oli aivan oikeassa, kun meille narttua ensimmäiseksi porokoiraksi tarjosi. Uroksen kanssa pitää olla aivan toisenlainen ote, ja sitä tässä harjoitellaan koko ajan. Eru meinaa möykätä lenkillä toisille koirille ja ihmisille välillä myös. Sitten kerran sisuuntuneena lähdin heti kotoa sillä asenteella, että "minulle ei vittuilla", ja kas, niin meni Eru nätisti. Se huomaa kyllä heti millä mielentilalla on, ja ottaa omat vapautensa jos ne sille suo. Ja senkin olen oppinut, että se päättäväisyys ei ole aggressiota ja kiukkua, vaan jämäkkä rauhallinen asenne, millä kertoo koiralle, mikä on ok ja mikä ei. Sitä joutuu aina opettelemaan, mutta kyllä se sieltä pikkuhiljaa löytyy. 

Muoniosta lähdettiin etelää kohti. Jäätiin yöksi Tornion leirintäalueelle, ja se oli myös tosi kiva paikka. Rauhallinen vielä näin alkukesästä. Siellä kyllä oli jo hyttysiä paljon! Muutoin niitä ei juuri näkynyt. Torniosta sitten takaisin Kaustiselle, auton siivous ja vielä kotiin Ilmajoelle. Nautin reissusta aivan valtavasti, se oli yhden unelman toteutuminen ❤ Saanan huiputus oli ehdottomasti reissun kohokohta. Vissiin olen pakaraa ja reittä treenannut riittävästi, koska ainoat kipeät lihakset olivat pohkeet. Harmi kun Harrilta ja Minealta jäi reissu vajavaiseksi flunssan takia. Lähden kyllä mielellään toistekkin samalle reissulle ❤ 

Lomamoodiin pääsi hyvin ja jatkui vielä vaikka kotiin päästiin. Minä sain sen saman flunssan sitten kotona, joten senkin puolesta sai hyvillä mielin ottaa rennosti. Makasin pitkälle päivään sängyssä ja luin kirjaa (kävin kirjastossa hakemassa neljä kirjaa lomalle). Sitten siirryin terassille lukemaan. Enkä tiennyt mikä päivä on, ihan mahtavaa. Pyykkikone lauloi reissun jäljiltä (pyykkääminen on best) ja meinasi hyytyäkkin. Onneksi levon jälkeen hyrskähti käyntiin kuin ennenkin.

Erukin osaa ottaa rennosti esipesijän tehtävät

Psyykkisesti vointi on hyvä❤ Toki on huonoja päiviä, mutta niin on kaikilla. Jaksan paremmin ja ajatus luistaa paremmin. Pystyy keskittyä. Pelottaa aina sanoa, että on hyvä vointi, jos taas hetken päästä romahtaa. Mutta sillälailla varovaisen optimistisesti sanon, että alkaa tuntua aika normaalilta. Ei mikään teräsnainen, mutta sellainen tavallinen nelikymppinen nainen. 

Juhannus oltiin perinteisesti mökillä Vesilahdella. Aattona syttyi kokko, jota ihasteltiin myöhään yöhön. Tai no hiillokselle se sitten meni, nuoriso viihtyi rannassa kokon ääressä pitkään.

Tädin rakas ❤

Nuoripari ❤

Eru kaivoi itselleen lopuksi hyvän kohdan laittaa maate. Tai no ei varsin kaivanut, mutta pemisti alustansa

Klo 23 lenkillä näytti vielä tältä❤

Tämä on jotenkin niin ihastuttava kuva ❤

Saunasta vilvoittelemaan

Juhannus on melkeinpä ainoa hetki, kun kaikki kokoontuu yhteen ja serkuksetkin hengaavat kaikki yhdessä. On niin ihana ollut katsoa heidän kasvuaan. Nyt vanhin on jo 15, ja kaikki on kuitenkin jo koulussa (paitsi uusin tulokas, ihana tädin rakas). Puhelin on aika tiukassa nuorison kädessä, mutta silti ovat yhdessä. Kai se yhdessäolokin vain on muuttunut. Kyllä he hyvin tuntuivat viihtyvän ja puhelimista huolimatta olivat yhdessä. Keksivät toki onneksi muutakin tekemistä, ja se oli ihanaa myös ❤ Välillä ei meinaa ymmärtää miten lapset jo ovat isoja. Kävi tässä ilmi, että Aada oli katsonut Netflixistä sarjaa, mitä ei olisi saanut, mutta hän totesi, että hän oli 12 kun pyysi sitä katsoa ja kielsin. Nii-in, puolen vuoden päästä Aada on jo 15. Ja eipä ennen tainnut ikärajoja juuri olla ja minäkin olen tainnut siihen aikaan katsoa jo kaikenlaista, mitä ei silloin ajatellut ollenkaan, ettei olisi saanut katsoa. Ja Aada nyt on sellainen, ettei häneen vaikuta mitkään tv-ohjelmat. 

Mökin pihasauna on ihana ❤ Mahtaakohan se nyt olla kertalämmitteinen nimeltään. Monta tuntia lämmitetään, sitten heitetään häkälöylyt ja sitten saa saunoa monta tuntia. 

Eru oli kyllä ihan huippu. Alkuun pidettiin liinassa, mutta kun näytti siltä ettei se mihinkään ole lähdössä, niin jätettiin liina pois. Ja ei se todella mihinkään lähtenyt. Piti minua silmällä koko ajan eikä mennyt kauaksi. Ja aina tuli perässä sisälle mukisematta. Jotenkin sen kanssa on nyt bondannut enemmän, Lapissa sen huomasi jo ja nyt viimeistään mökillä. Toivottavasti se nyt vain käyttäytyisi siivosti Akan kanssa eivätkä tappelisi. Akka taitaa olla bosslady, eikä Eru ole alistuvaa sorttia kyllä. Siinä se ongelma taitaa olla. 

Neulomuksen ääressä en ole juuri viihtynyt, matkalla neuloin jonkin verran. Ei vain huvita. Lankakoreja kaivellessani löysin keskeneräisen virkkuutyön, sitä taidan nyt jatkaa. Eri kokoisia isoäidinneliöitä ja niitä olen kiinnittänyt yhteen. Suattaapi tulla ongelma siinä kohtaa kun siitä yrittää tehdä suorakulmaisen, mutta se on sen hetken murhe sitten 😁 Jämälankoja saa hyvin tuhottua siihen.

Pihallakaan en ole pahemmin kevään jälkeen käynyt, muuten kuin ruohonleikkurin kanssa. Surutta ajelin muutaman ruohottuneen istutusalueen yli. Taidanpa viimeisteillä pihan trimmerillä ennen rippijuhlia😂 Sen sijaan, että nyppisin rikkaruohoja siis. Problem solved😂 Syreenit kukkivat nyt ihanasti ja lumipalloheisi on jo matkalla kuihtumaan. Pionitkin varmaan olisivat kukassa jo heinien keskellä, pitäisi mennäkin katsomaan. Myöhemmässä on nyt kukinta ollut kuin viime vuosina. Kirsikkapuut ovat aika kitsaita. Liekö se edellistalvi niitä vahingoittanut, vai pitääkö taukoa vain, en tiedä. Muutenkaan nyt ei niin rehevää kasvua ole missään ollut muutoin kuin rikkaruohot. Ne kyllä joka vuosi jaksavat. 

Aadalle rippimekko löydettiin ja ihan ajatusten rajamailla olen vähän tarjoamisia suunnitellut, mutta en vielä tosissani. 

Ens kerralla mulla saattaakin sitten olla yks yllätys, katsotaan sitä ens kuussa 😌