Valo

 Yllätyyyyys! Meillä on pieni karvainen lapsi ❤ Akan poika Valo ❤ Oikein mainio tapaus. Akka on ihana äiti, pitää huolta ja leikittää lastaan. Ei kyllä komenna ollenkaan, olisi kyllä välillä suotavaa. Antaa ruokansa suustaan. Valo ottaa Akalta aina luun suusta ja menisi ruokakupille myös jos antaisin. Sattuneesta syystä saavat ruokansa eri huoneissa. Erulla meinaa myös olla haastavaa ruokinta-aika, joten kaikki ruokailevat omissa sopeissansa. 

Valo on kiltti kuin mikä, mutta korvat tuntuvat olevan lähinnä koristeena hänellä. Huonosti tunnistaa nimensä ja tulee luokse silloin kun huvittaa. Pihalla siis. Sisällä kyllä kulkee jaloissa ❤ Porokoirapentujen maine velociraptoreina on kyllä huomattu, mutta onneksi purkaa enimmän puremisvimmansa Akkaan ja Eruun 😁 Sohvankulma ja sängynkulma kyllä kiinnostaa tasapuolisesti myös, varsinkin iltavillien aikaan. Toistaiseksi ei ole materiaalivahinkoja sattunut pieniä langanpurkuja lukuunottamatta. Tottahan me osamme olemme hampaista saaneet, mutta yllättävän helposti pennun kanssa on mennyt. Sorruin ostamaan pentualustoja pissavahingoille. Oikein käteviä ovat, mutta miten niistä mahtaa päästä eroon, sitä en tiedä... 

Eru on ottanut Akan yllättävän hyvin vastaan. Akkakin on lähinnä vältellyt Erua. Eru kyllä toimii poliisina, mikä on ajoittain aika raskasta. Sillä on omat mielipiteensä Akan ja Valon leikistä, ja kertoo ne varsin äänekkäästi yleensä. Iltaisin varsinkin. Päivät menee mukavasti, ja ovat jopa nukkuneet samalla sohvalla. Valo kiusaa tasapuolisesti molempia, ja Erukin oikein mielellään sitä leikittää. Kerran Valo puraisi Erua palleista, ja sai äkkilähdot 😂 Elekieltä ja keskinäistä kanssakäymistä on kiva seurata, ja ihmeellistä miten Valo heti osaa lukea Erua. Ei tarvi kun vähän ylähuulta nostaa, niin perääntyy välittömästi. Tai murahtaa niin lähtee äkkiä karkuun. Oikein kunnioittavasti lähestyy ja pyytää leikkiin. Kersamaisesti toki, mutta tietää milloin pitää luovuttaa. Ja Erun suusta ei yritäkään ottaa luuta. Räykyttää kyllä turvalliselta etäisyydeltä 😁 On ne mainioita. Mainittakoon vielä, että 3/4 meistä halusi pennun ottaa. Yksi jäi valitettavasti paitsioon tässä asiassa. Kyllä se tuntuu kuitenkin pennusta tykkäävän ❤ 

Ensimmäinen korva lerpattaa. Pahvilaatikko on toimittanut esteen virkaa ettei pääse uunin alle, ja myös puruvirikkeenä 😁

Karvanlähtö🫩

Nyt lerpattaa molemmat korvat😁❤️

Rippijuhlavalmisteluita on ollut tässä pari viikkoa. Tapani mukaan vitkutan tekemistä viime tippaan, mutta kaikki on sentään leivottu, kun ylihuomenna on juhlat. Juuri otin kaikki pakkasesta, niin saa huomenna koristella. Huomenna on myös siivouspäivä. Olisin tietysti voinut jo tänään aloitella siivousta, mutta piiitkästä aikaa oli pää niin kipeä, ettei töiden jälkeen voinut kuin maata sängyssä ja pitää silmiä kiinni. Pahaa pelkään, että se oli kofeiinipäänsärkyä😟 Olen tässä nyt aikalailla päivittäin juonut mukillisen kahvia, yleensä aina iltaruuan päälle kun kaunarit alkaa. Eilen kävin kaverilla ja join kahvikupilliseni jo puolilta päivin. Töissä alkoi ennen puolta päivää juilimaan, johon heti otin Buranan ja Panadolin, joista ei juuri apua ollut. Samalla alaselkä oli samaan tapaan jumissa kuin kofeiiniviekkareissa. Nukahdin siinä sitten hetkeksi (Aada teki ruokaa❤). Syömisen aikana vähän hellitti, mutta kunnolla se lakkasi sitten kun kaffekuppini join. Kyllä tympäsöö. Jos se sitä nyt oli, niin eipä mennyt kovin kauaa, kun vierotusoireet tulivat takaisin. 

Rippilapsi tykkäsi leiristä kovasti❤ Pahemmin ei Aadasta kuulunut viikon aikana, mutta ensimmäisenä iltana laittoi viestin "hyvää yötä rakas äiti". En ole sellaista viestiä saanut aikoihin❤ Isoskoulutushakemuksen teki heti 😊 Vähän oli outoa, kun Aada oli koko viikon poissa kotoa. Hiljaista. 

Muutoin on aika hiljaiseloa ollut tämä heinäkuu. Alkuun olin töissä "vastuuhoitajana", kun kollega sairaanhoitaja oli lomalla, ja kyllä vastuu painoi 🙈😁 Aivan piti asialla olla ja mukamas jotain jostain tietää🙈😁 Muuten pääosin teen perushoitotyötä, ja vaikka kuinka rankkaa se on fyysisesti, niin vastuu painaa vielä enemmän. Että osaako ja huomaako nyt kaiken. Onneksi on ihan huiput työkaverit, jotka on asialla vaikkei itse aina olisi 👍 Nyt on ollut huhhellettä, vaikka töissä ilmalämpöpumput onkin. Muorit on yleensä niin viluisia, että kovin viileällä ei huoneita voi pitää. En tykkää helteestä. Max. 25 astetta on enemmän kun tarpeeksi. Mieluummin vaikka vesisadetta ja tuulta kuin seisovaa kosteaa hellettä. En ole pahemmin pihalla ollut. Nyt oli pakko vähän tehdä pihahommia kun juhlat lähestyy. Harri pesi terassit ja minä perkasin näkyvimmät kukkapenkit. Tytötkin jonkin verran rikkaruohosavottaan osallistuivat. 

Vähän nyt tyngäksi tämä kirjoitus jäi, mutta laitettakoon kiireiden piikkiin 🙈 Vähän on haasteita ollut psyykkisellä puolella, mutta ei siitä sen enempää tällä kertaa.