Syyskuu täynnä monenmoista

 Syyskuu. Kyllä mä sitten nautin syksystä. Säät viilenee (vaikka välillä on ollut kyllä ihan liian lämmintä) ja illat pimenee. Ruska alkaa❤️ Lapin ruskareissun vielä joskus haluaisin tehdä. Eikä se kyllä poissuljettua olisi sinne muuttaakkaan🤔 ehkä ne ötskyt kyllä kesällä saattaa olla ylitsepääsemätön juttu. Ehkä eläkepäivillä vois hankkia kakkoskodin sieltä, kun toiset hankkii sen Espanjasta 😁 olisi kesät Etelä-Pohjanmaalla ja muut ajat Lapissa keskellä ei mitään❤️ 

Silloin sais olla vaikka miljoona Akkaa🙈😁 Oli kyllä niin haastavat kaksi ensimmäistä viikkoa tässä kuussa. Erun ja Akan välit kiristyivät niin, ettei niitä voinut pitää enää samassa tilassa ollenkaan. Akan stressitasot nousi tosi korkealle ja lenkit oli yhtä painajaista. Se reagoi kaikelle ja siinä samassa Valo oppi pelkäämään autoja ja pyöräilijöitä ja sähköpotkulautoja. Toiset koirat piti huutaa samassa kuorossa Akan ja Erun kanssa. Ei resurssit riittäneet erikseen lenkkeilyyn kun joskus vain. Kouluttaa ei jaksanut ollenkaan. Akka pääsi kasvattajan hellään huomaan hermolomalle. Ja minä myös😁 kokeillaan nyt yhteishuoltajuutta, että saadaan kaikki huilata. Ja pääsen keskittymään Valon koulutukseen. Siinä on niin lupaava pieni poika❤️ Toivottavasti nämä liikkuvalle haukkumiset olisi vain mörköikää.. Namilla on saanut kyllä hyvin jutut toimimaan, mutta ilman ei onnistu kyllä. Koulutusta koulutusta vain❤

Harrin kanssa yritetään nyt panostaa parisuhteeseen. On se päässyt aika kurjalle tolalle, kun on ollut pienet lapset ja minun sairastamiset, niin psyykkiset kuin fyysiset. Aika monta vuotta suhteen laiminlyöntiä ja vaikenemista. Yritetään keksiä yhteisiä hommia (ja saada suumme auki). Käytiin kerran tanssimassa buggia yhdellä tunnilla. Varattiin hotellihuone hääpäiväksi ja mennään lokakuulla katsomaan stand upia. Plus päivittäiset huomioinnit❤️ Eikö se siitä taas. Hotelliloma oli oikein hyvä ❤

Sitten pääsin taas Helsinkiin Karoliinan hellään huomaan ❤ Karoliina pitää minusta aina niin hyvää huolta. Huristelin junalla Helsinkiin ja oikein itse osasin asemalta Karoliinalle. Asemalta metrolla Hakaniemeen ja siitä kävellen Karoliinalle. 

Päivät alkoivat taas ihanalla aamupalalla. Sen jälkeen päivän aktiviteeteille. Paljon shoppailtiin, kirppisteltiin ja syötiin hyvin. Löysin itselleni uudet farkut. Leveälahkeiset tällä kertaa, pillifarkut on jo niin last season, että kohta ne on taas jo in 😁 Heti tuntui sujahtavan paremmin katukuvaan 😁 Ja ne olivat aivan ihanan tuntuiset! Lauantaina nähtiin Annu ja pikku-Aino 3v.❤ Aivan hurmaava tapaus. Illalla käytiin leffassa. 

Mutteripannulla tuli ihan huippuhyvää kahvia!! Voipi olla että pitää hankkia itsellekin sellainen

Tämän kasvisihanuuden kerkesin kuvata vasta kun se oli syöty 😁 Se oli kyllä parasta mitä olen maistanut pitkään aikaan.

Pitsan kanssa mocktailit

Ateneumissa käytiin sunnuntaina ennen kotiin lähtöä. Siellä oli juuri avautunut näyttely Gallen-Kallela, Klimt & Wien, joka oli kyllä todella hyvä. Olin aika ylpeä itsestäni, kun tunnistin jo Gallen-Kallelan ennekuin tiesin, että se oli Gallen-Kallela. Pysyvää näyttelyä käytiin katsomassa vain vähäsen. Siellä oli yksi Reidar Särestöniemen maalaus, mihin olin ihastunut jo viime kerralla. Siitä nyt ei tullut kuvaa otettua, otin silloin viimeksi. Toukokuuhun asti olisi ollut Didrichsenillä Särestöniemen näyttely, jonka olisin todella halunnut nähdä, mutta rahat oli niin tiukalla ettei Helsingin reissuun silloin taipunut. Kuulin nyt, että Särestöniemi oli lappilainen kuvataiteilija 😁 Ehkä joskus Lapin reissulla pääsen katsomaan hänen teoksiaan ❤

Taitelijaa en hoksannut katsoa, mutta tämä oli lumoava. Yhdestä suunnasta näytti täysin tasaiselta, kiertäessä muoto muuttui.

Tämä oli osa seinämaalausta Klimt-puolella, oli aika hauska. Tuo ruskea mörrimöykky kaiken keskellä oli ihan huippu.

Valon hampaat ovat vaihtuneet koko kuukauden ja siitä on saanut kärsiä sekä ympäristö että ihmiset. Minua se ei juurikaan pure, mutta muut saavat tuta🙈 Varsinkin Minea joka ei ole ihan vielä löytänyt komentamisääntään. Aadalta lähtee jo hyvin vakuuttavasti sekä Erun että Valon komentaminen. 

Välillä kelpaa metallinen tuolinjalka

... Mutta yleensä ei 😁

Vähän sai minun käsityölamppuni johdon poikki...

Mutta aika vähillä vaurioilla ollaan silti päästy. Toki uusi tv-taso täytynee hankkia sitten kun kusiralli loppuu. Ja ehkä vähän listoja uusia. Mahdollisesti. Ja saa nähdä koska saa matot laitettua lattiaan. Ehkä ensi kesäksi. En tiedä johtuuko matottomuudesta, mutta käytin Erua osteopaatilla ja jumia oli selässä. Jumit sai aika hyvin auki, nyt tehdään liikkuvuusjumppaa ja lokakuussa sitten vielä kontrollikäynti. Minulle uusi asia oli, että koko selkänahan pitäisi nousta yhtä hyvin kuin niskanahan. 

Syöpäblogista on tullut koira- ja käsityöblogi (vähän myös mielenterveysblogi), mutta pitää vain nauttia siitä. Ennen Helsinkiä kävin vatsan ultraäänessä ja puhtaat sisuskalut oli ❤ Tänään kävin lääkärillä ja syöpäpiikillä. Tämän kerran (esilääke-) kortisonipöhinät oli kyllä aika ikävät, yleensä siitä saa ihan kivasti virtaa. Puolen vuoden päästä sitten vartalon-tt ja sitä seuraava taas ultraääni. Saa sädetyskuormaa vähän pienemmäki. TT vastasi ihan huimaa määrää keuhkokuvia! Jos en ihan väärin muista niin sadoista puhuttiin. Kiitollinen saan hoidon tuloksista olla, harvassa taitaa näin hyvä vaste minun lähtötilanteestani olla. Testiin sain myös naprokseenia, kun burana ja panadol ei auta päänsärkyyni. On nyt reilu pari kuukautta särkenyt päätä lähes joka päivä. Stressiin sen yhdistän, on nyt ollut niin monenmoista.

Nyt iltasmoothien vääntöön (yleensä syön kyllä mysliä🙊). Melkein vanhat banaanit hyötykäyttöön. Viimeksi tein melkein homeisista banaaneista pancakeseja.

Ja voi! Kahville kun antaa pikkusormen... Melkein neljän vuoden kahvittomuuteni meni niin että heissulivei vaan. Ensin oli yksi kuppi joinakin päivinä, sitten se oli joka päivä, sitten keitin aamukahvinkin, ja sitten joskus päiväkahvin. Kahvinkeitin on kaivettu kaapista. Tähän on tultu. Hupsista piip. 

Edit julkaisun jälkeen: meinasi aivan jäädä käsityöhommelit päivittämättä. Minean opettaja jäi äitiyslomalle ja siis lopullisesti Minealta pois, niin tein hänelle islannin villasta paidan❤️ kuvaa en muistanut siitä napata, mutta tässä ohjekirjan kuva (Mirja Heikkilän Villaunelmia)

Aloitin itsellenikin paidan, vähän niinkuin tuo, mutta kokonaan kuviolla. Turkoosi-valkoisen. Se jäi kyllä alkutekijöihinsä, kun tein Karoliinalle tuliaisiksi huppuhuivin❤️ aloitin toistakin toisella värillä ja sitten Karoliina osti langat pipoon niin teen hänelle sellaisenkin😁 Muutoin on saanut varjella neuleita Valolta.. Muutaman on retuuttanut, mutta onneksi ei ole reikää tehnyt. Mitäs olen jättänyt ne saataville. Poika kasvaa niin kovaa kyytiä ja ulottuvuus paranee koko ajan.

No nyt tuli valmista👍