Lokakuu

Lokakuu.. On ollut tässä nyt jokseenkin rankkaa ja vaikeaa, joten pidän tämän nyt lyhkäisenä ja katsotaan josko ensi kuussa olisi voimia pidemmästi kirjoitella. Sairaslomalla olen (taas) voimia keräämässä. Fyysiseltä puolelta flunssa mokoma vei voimia, enkä vieläkään näin neljäntenä viikkona kuule oikealla korvallani kunnolla. Oli siis myös korvatulehdus, johon antibiootin söin. Pitäisi varmaan mennä jo kontrolliin kun ei ole kunnolla parantunut, mutta katsellaan nyt vielä hetki. Henkinen kuorma vielä enemmän on vienyt fyysisetkin voimat, ja niitä nyt yritän täällä lepäilemällä kerätä. 

Kun ajatellaan niitä positiivisia puolia, niin ruska ❤ ja koirat ❤ Valo kasvaa valtavaa vauhtia ja on jo varmaan Akan kokoinen. Erusta ei ole paljoa pienempi. Akkaa on aivan valtava ikävä, ja sen aionkin hakea ainakin viikoksi itselleni, kun aion suunnata pian mökille. Vain minä ja Akka ja Valo. Vähän hermoston nollausta ja itsetutkiskelua. Hitautta. Lenkkeilen koirien kanssa sen mitä jaksaa, neulon villapaitoja ja luen ehkä kirjaa pihalla viltin alla (jos tarkenee) ja nukun. Syön silloin kun huvittaa ja mitä huvittaa. 

Tässä vähän aikaa sitten tein uhkavaatimuksen kanssa-asujille, että tästä lähtien kaikki osallistuu vapaaehtoisesti ja oma-aloitteisesti kotitöihin (luettelin mihin). Ja jos mitään edistystä ei tapahdu, otan koirat ja lähden mökille viikoksi, niin väki saa pärjätä niillä kyvyillä mitä on. En aio olla enää majatalon pitäjä. No, lähden joka tapauksessa 😁 Eikä toki aivan valtavaa kotityöryntäystä tässä olla vielä nähty. Pesen pyykit, mutta en enää viikkaa ja lajittele, vaan jokain hakee omat pyykkinsä narulta. Sieltä ne nyt ihan kohtalaisesti on jo lähtenytkin, mutta muussa on vielä tekemistä. No aika hyvin tiskit ovat kulkeutuneet huoneista tiskikoneeseen. Likaisen pyykin tuonnin kanssa on vielä vähän tekemistä. 

Valo on kovasti pahoinvoiva autossa, mutta tehtiin tässä yksi päivä pieni ajelu keskustaan ja takaisin, eikä kuolaa valunut ollenkaan. Saa nähdä miten pidemmillä matkoilla.

Tutkapari

Ihana Välkky

Erukin ottaa välillä oikein rennosti

Valo aina välillä järjestää ylläreitä yksin ollessaan, ja kerran oli vetänyt käsityön lattialle ja pemistänyt kaikki kolme ohutta mohair -kerää ympäri kämppää. Itse työ onneksi oli koskematon. Sai tuosta sotkusta sen verran lankaa selville, että sai huppuhuivin tehtyä loppuun. Nyt olen viisastunut ja laittanut kaikki käsityöhommelit säilytyslaatikoihin. 

Syyslomaviikolla kävin laivalla tyttöjen kanssa. Aadan ja Minean siis. Oli jännää ajaa Turkuun ja kaupungin läpi satamaan. Aada ohjeisti mapsin avulla meidän perille. Taxfreessä shoppailtiin useaan otteeseen ja syötiin hyvin buffetissa. Oli hyvää.

Kahtellaan ensi kuussa josko olisi jotain enemmän kirjoiteltavaa, tänään tälläistä.